Dieettitytön maailma

Pakkasia ja kotielämää

2012-02-05T09:52:00.000+02:00

Pakkasta, ihan liikaa pakkasta. En tykkää. Pienet pakkaset ovat kivoja, mutta kolmekymmentä astetta on liikaa. Toivottavasti sääennuste pitää paikkaansa ja huomenna lauhtuu. Pääsisi ulkoilemaan paremmin (tai kunnolla) ja vauvankin voisi ottaa mukaan.

Vartalo palautuu hitaasti, mutta varmasti. Myönnettäköön, että toivoisin olevani pienempi ja paremmassa kunnossa. Ihmeitä ei kuitenkaan tapahdu eikä muutokset tule hetkessä. Malttia ja sitkeyttä siis. (Kuria ja rotia syömiseen, liikuntaa unohtamatta)

TouhuPirkko rytmittää päivääni -yöheräämiset, syömiset, vaipanvaihdot, syömiset.. Muistinko sanoa jo syömiset? Kyllä - tuo pieni ihminen syö, syö ja syö. Ensi viikolla neuvolassa nähdään kuinka paljon hän on kasvanut. Minusta tuntuu, että 60senttiä ja 5kiloa voisi olla lähellä totuutta. Katsotaan. :)

Mukavaa pakkaspäivää.
ps.Pakkasta pelkäämättömät suunnatkaa vaaliuurnille.

Uusi vuosi ja uudet lukemat

2012-01-06T11:02:00.000+02:00

Teittekö vuodenvaihteessa lupauksia uudelle vuodelle? Minä tein. Tein itseasiassa kolme. Yksi liittyi painoon muut muuhun elämään. Mitä luulette, kuinkakohan moni tekee vuodenvaihtuessa sen ikuisen lupauksen laihtua tai aloittaa säännöllisen liikunnan? Itse veikkaan, että aika moni..Erityisesti naiset ovat tässä lupauksessa experttejä.

Mitä omaan projektiini tulee, niin imettäessähän ei saa laihduttaa. Miksikö? Ettei maidontuotanto ala hiipumaan. Itse haluan ensisijaisesti ruokkia lastani ja sitten vasta tulevat painoasiat.

Sanotaan, että imetys laihduttaa. Pitihän tämä käydä toteamassa puntarilla. Kerrottakoon vielä, että kaksi päivää ennen synnytystä poliklinikalla painoa oli 115kg (huh!) Toisena päivänä synnytyksestä painoa oli 112kg (ja kauheat turvotukset! Oikeasti mulla ei ollut nilkkoja kun nestettä oli kertynyt niin paljon..) Tänä aamuna, lähes kaksi viikkoa synnytyksestä, painoa oli pudonnut yli 10 kiloa. Ja tämä kaikki tekemättä mitään.

Odotan kovin, että pääsemme pikkuisen ja koiran kanssa ulkoilemaan päivittäin (jos pakkanen sallii). Joskohan tuo mahakin siitä palautuisi normaaliin kokoonsa -vaikka eihän se paha ole nytkään :D

Tälläistä tänne meille. Mitä teidän uuteen vuoteenne kuuluu?

Ikimuistoisin joulu

2011-12-29T21:14:00.000+02:00

Pikaisesti päivitän tänne ihanimman uutisen:
Tyttäremme näki päivänvalon joulupäivänä. Parhain joulu ja parhain joululahja ikinä. Olen maailman onnellisin ihminen.

Pienokaisen syntymän myötä, blogi palaa painonhallinan ja laihdutuksen piiriin. Tosin vasta ensi vuonna.

Meillä vuodenvaihde vaihtuu rauhallisissa merkeissä. Hyvää uutta vuotta 2012!

Inhokista Suosikki

2011-11-26T19:14:00.000+02:00

En ole pitkään aikaan postannut ruoasta. Nyt on sen aika!
Aikaisemmin (lue ennen tätä vuotta) en pitänyt parsakaalista lainkaan. En niin yhtään. Mielestäni se haisi pahalle ja maistui vielä pahammalle. En ymmärtänyt äitiäni lainkaan kun hän söi kyseistä kasvista hyvällä ruokahalulla.
Inhokseni parsakaalia löytyi lähes kaikista kasvissekoituksista. Miksi, oi miksi?

Kuluvana vuonna rakas avokkini sai minut kuitenkin uusiin aatoksiin parsakaalin suhteen. Höyryttämällä parsan rakenne kestää hyvänä, kauniina. Keittämällä tulee vetistä ja lytistynyttä. Maista nyt, hän maanitteli. Minä kiltisti maistoin. Ja sille tielle jäin. (Tosin keitetty parsakaali on edelleen vetistä ja lytistynyttä, ei-niin-hyvää).

Inhokista on tullut suosikki. Höyrytettyä parsakaalia (ja muitakin kasviksia jos siltä tuntuu) ja uunissa haudutettua vaaleaa kalaa. Kevyttä, mutta kuitenkin täyttävää. Parasta!

Elämää maha sylissä

2011-11-16T08:49:00.000+02:00

Eräpäivään kuusi viikkoa! Mihin tämä aika on mennyt? Tuntuu uskomattomalta, että enää kuusi (kahdeksan) viikkoa ja meidän perheemme kasvaa. Tosin minun puolestani pikkuinen tyyppimme voisi tulla jo hieman aikaisemmin.

Kuten arvaattekin, maha on iso ja tuntuu olevan tiellä koko ajan. Esimerkiksi en voi istua enää tavallisesti "suorassa". Istun siis hieman takakenossa tai istuessani suorassa jalkoja tulee avata (jotta tämä jättämaha mahtuu syliin). Liikunta on osana elämääni, erityisesti kävely. Vaikkakin ylämäet ovat hankalia hengästymisen vuoksi. En olisi uskonut, että vauva vaikuttaa ylämäkikävelyyn niin paljon. Henki ei vaan riitä! Uni on pätkittäistä -kuulemma harjoittelua tulevaa varten..

Elämäni voi kuullostaa vaikealta, mutta ei se oikeastaan ole. Kipuja ei ole ja olo on kokonaisuudessaan hyvä. Olo on seesteinen ja tyyni. Mieliala odottavainen ja jollainlailla malttamaton. "Tulisi jo".

Oletteko ajatelleet, että kohta alkaa joulukuu? Joko joululahjat on ostettu? Itse meinasin ostaa joululahjat tämän kuun aikana, jos vaikka lähtö tulee ajoissa, niin on sitten kaikki valmista.

Ihanaa marraskuuta. Älkää masentuko pimeydestä.

Pyöreitä muotoja

2011-09-18T09:23:00.000+03:00

Kasvavaa vatsaani voisin kuvata kauniin pyöreäksi. Minua ei enää (vielä) ahdista pyöristyneet muotoni. Itse asiassa rakastan vatsaani (ja erityisesti sen uumenissa kasvavaa pientä elämää). Noin kolmen kuukauden päästä on H-hetki käsillä. Voin vain kuvitella kuinka paljon tulen pyöristymään vielä.. puuh. Päivä kerrallaan. Toistaiseksi nautin tästä kaikesta (PAITSI liitoskivuista jotka ovat kiusanneet minua viime viikkoina).

Huomenna olisi vuorossa sokerirasitus. Voi kuvotus jo etukäteen. Asiasta tietämättömille kerrottakoon, että rasitusta edeltää 12tunnin paasto. Ensin otetaan paastoverensokeri, sitten juodaan taskulämmintä sokerilientä (liian paljon). Tunnin ja kahden tunnin päästä otetaan sitten uudet kokeet, joista katsotaan ovatko arvot normaalit vai onko poikkeamia.
Myönnettäköön, mietin osallistunko tuohon kidutukseen olleenkaan. (Raskausaikana syömisessä on korostunut säännöllisyys ja ruuan kunnollisuus. Makeat, erityisesti suuren määrät makeaa saavat minut pahoinvoivaksi. Aamupalasta on tullut tapa ja elinehto.) Kuinka selviän huomisesta? Se selviää huomenna.

Taidan hörpätä vielä hieman teetä ja sitten suunnata ulos. On niin kaunis ilmakin :)

Ihanaa sunnuntaita!

Painokauhistelua

2011-08-31T14:10:00.000+03:00

Maanantaina kävimme terveydenhoitajan riemuiksi miehen kanssa kahdestaan neuvolassa.
Kaikki mittaukset ja arvot olivat kohdallaan eikä suurempi ihmetyksiä ollut.

Neuvolan jälkeen jäin kuitenkin miettimään painoani. Raskauteni ollessa 23.viikolla painoni on noussut 5kiloa.
Liikaa? kyllä, jos kokonaistavoitteena on 7-10kg painonnousu.
Otinkin tänään yhteyttä terveydenhoitajaan ja itkua vääntäen kerroin haluani ylimääräiselle käynnille.
En halua, että paino nousee raskauden aikana liikaa, enkä halua vauvan kasvavan jättiläiseksi.

Muutaman viikon päästä siis ylimääräiselle käynnille. Sitä ennen pitää skarpata ruokailuissa ja liikunnoissa tosissaan. Nyt on aika toimia!

Onnellinen lomalainen

2011-08-05T11:13:00.000+03:00

Ensimmäisen palkallisen kesäloman viides päivä. Olen nauttinut lomastani, enemmäin kuin mistään vapaasta aiemmin.

Tämä päivä alkoi reippaalla aamulenkillä koiran kanssa (kiitos viileähkön sään). Päivä alkoi niin erilailla kun viitsin kerätä ajoissa ja lähteä ulos. Koirakin tykkäsi <3

Masu kasvaa ja hiljalleen ulkopuolisetkin huomaavat "tilani". Uskomatonta, että puoliväli on jo koittanut! Mihin tämä aika on mennyt. Tuntuu uskomattomalta, että ehkä jo tämän vuoden puolella meillä on vauva. Viimeistään alkuvuonna sitten.

Monet ystävät ovat kauhistelleet tilannettamme (ja arvostelleetkin). Tuntuu pahalta ettei meidän ratkaisuihimme luoteta. Erityisesti ystävien suusta arvostelun sanat tuntuvat todella pahalta. Itselläni ei tulisi mieleeni arvostella toisten ratkaisuja, saati arvostella parisuhteen ja perheen perustamis-ratkaisuja. Ehkäpä siksi arvostelu tuntuukin käsittämättömältä..

Pahoittelut sekavasta tekstistä.. Ajatukset ovat jumissa :D Poistin toistaiseksi painotiedot sivupalkista, palataan niihin sitten ajallaan. (puoliväliin on muuten paino noussut 3kg! Iik!)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Oman navan ympärillä

2011-07-19T10:01:00.000+03:00

Jostain syystä en pääse vastaamaan edellisen postauksen kommenteihin. Todettakoon siis tässä, että on kyllä ollut ihanaa nauttia kesästä huoletta, ajatellen itseä ja omaa jaksamista. Töissä on ollut todella kuuma (työhuoneessa ajoittain 30astetta), joten vapaa-ajasta olen nauttinut entistäkin enemmän. Onneksi lähestyvä loma auttaa jaksamaan tulevan helleaallon yli.

Koko kesän olen pyörinyt oman napani ympärillä (toki miestä unohtamatta). Mahan pullistumisen myötä blogin sisältö muuttuu hetkeksi, vasta ensi vuonna palataan painonhallinta-laihdutus-akselille. Yrittäkää siis kestää mukana kaikesta hömppätekstistä huolimatta - tammikuussa palataan alkuperäiseen aiheeseen, hömpällä höystettynä ;)

Iloista tiistaita! Maistelkaa tuoreita marjoja, ovat huippuhyviä!

Heinäterveiset

2011-07-07T12:33:00.000+03:00

Olen nauttinut kesästä täysin siemauksin. Syönyt mansikoita, lukenut kirjoja ja nauttinut elämästä. Tosin helteistä en todellakaan välitä. Kuulun niihin ihmisiin, jotka valittavat liiasta kuumuudesta. En tykkää, en todella.

On ollut todella rentouttavaa unohtaa laihdutus ja keskittyä olennaiseen -itsestään huolehtimiseen. Tästä minä pidän, eikä sitä paitsi painokaan ole liiemmin muuttunut :)

Mukavaa heinäkuuta!

Pikapäivitys

2011-06-06T11:55:00.000+03:00

Mikä kesä! Aurinko paistaa ihanasti ja lämmintä riittää. Itselleni riittäisi +20 astetta ja pieni tuuli, ihan ajatellen liikkumistakin, mutta en valita. Ihmiset valittavat muutenkin liikaa.

Oletteko tehneet tuoreista hedelmistä hedelmäsalaattia? Itse tein eiliselle aamupalalle.. nektariineja, kiiviä, mansikoita (espanjasta, enkä saanut tauteja :D), omenaa ja banaania. KYLLÄ oli hyvää! Maut maistuivat suloisen makealle ja tuoreus rouskui suussa. Tästä syystä pidän kesästä.

En ole pitkään aikaan malttanut istuutua ja keskittyä lukemiseen - eilen oli niin hieno ilma, että parkkeerasin itseni parvekkeelle vesipullon kanssa ja luin vain. Olin unohtanut kuinka rentouttavaa lukeminen on (aivan kuten neulominenkin). Sunnuntai todellakin oli lepopäivä. :)

Aurinkoista maanantaita! muistakaahan suojata ihonne :)

Päätöksiä

2011-05-25T12:38:00.000+03:00

Vielä sen kummemmin perustelematta tai avautumatta blogi tulee jäämään pienelle tauolle.
Syy taukoon selviää ajallaan, malttakaa vain.
Tauolla keskityn kuitenkin terveelliseen ja laadukkaaseen ruokaan, katsotaan sitten.

Sanottakoon etten todellakaan ole luovuttamassa, siitä tässä tauossa ei ole kyse.

Oikein erinomaista keskiviikkoa :)

2011-05-10T08:30:00.001+03:00

Täällä taas. Ei en ole unohtanut teitä. Mielessäni olette olleet.
Muutto on tehty ja koti on vieläkin hiukan kaaoksen jäljiltä. Koti on kuitenkin meidän koti ja se on tärkeintä.

Paino on kai samoissa lukemissa. Puntari on kadonnut johonkin kassiin.. en siis oikeasti pääse mittaamaan.
Vaatteet kiristävät hieman kun turvottaa valtavasti. Enkä todella käsitä mistä ihmeestä turvotus voisi tulla.. kun ruokavalio ei ole muuttunut! Ei auta muu kuin tsempata :)

Turvotuksia tai ei - Olo on positiivinen ja aurinkoinen. Oletteko huomanneet kuinka lämmintä ulkona jo on?

Mukavaa tiistaita!

Hurraa!

2011-04-13T09:44:00.000+03:00

HipHurraa! Jumitus taitaa viimeinkin olla ohi. Paino oli tänään aamulla 93.7kg Alaspäin jälleen.
Ihanaa! Jokohan uskaltaisin haaveilla alle yhdeksänkymmenen lukemista..

Oikein aurinkoista päivää!

Kauden avaus!

2011-04-10T08:29:00.000+03:00

Olen ostanut elämässäni jo kahdet rullaluistimet. Toiset ostin kuusi vuotta sitten, vuotta ennen muuttoani maalle. Eilen kaivettiin luistimet naftaliinista ja polkaistiin kausi käyntiin. Onneksi nykyinen majapaikkani sijaitsee keskustassa -hiekat ovat lähteneet pyöräteiltä. Rullaluistelukausi on siis virallisesti avattu!

Ruokarintamalla menee hyvin. Olen ollut ilman karkkia pidemmän ajan (taas). Päätin etten osta ja sillä hyvä. Ostan mieluummin pähkinöitä tai pienen suklaan. Näin säilyy edes jonkinlainen kontrolli..Muutoinkin ruokavalio on löytänyt hyvän rytmin, jonka puolesta puhuu painon laskeminen. (Käväisin aamulla T:n puntarissa, ja tulos oli 94.1kg) Hitaasti mutta varmasti tapahtuu muutosta :)

Aurinkoista sunnuntaipäivää kaikille :)

ps. Enää reilu kaksi viikkoa muuttoon. Happy! :)

Muuttaminen, osa I

2011-04-03T09:46:00.001+03:00

Muistatteko edellisen muuttonne? Itse sanoin etten muuta vähään aikaan mihinkään mutta kuitenkin tiesin etten jää kyseiseen asuntoon pitkäksi aikaa. Vuoden päivähän viihdyin asunnossani, ja tajusin juuri etten ripustanut yhtään ainutta taulua seinille. Kellot riittivät.
Väliaikaista siis vain.

Muuttoon olisi alle kuukausi. Toivottavasti kolme viikkoa tai vähemmän. Pakkausruljanssi polkaistiin käyntiin perjantaina kun T:n asunnosta lähti tavaraa kotikonnuille. Omassa asunnossani projekti alkaa tänään.
Päätin, että kaikki turha ja joutava lähtevät. Ihan turhaan säästän tavaroita joita en todellakaan tarvitse. (Sori vaan naapurit jos täytän roskikset :D)

Viikonloppuna pidimme siskosten viikonloppua. Sellaista mukavaa rentoa yhdessä oloa ja puuhastelua. Tämä oli perinteen ensimmäinen kerta, vuoden päästä minun luonani.
Pitihän samaista reissua hyödyntää ja lähteä ystävän kanssa IKEA-käynnille. Mukaan tarttui ostonlistan mukaisesti valaisenjalkoja, varjostimia, laatikoita, henkareita, keittiövälineitä ja sen sellaista. Hyllyt jäivät saamatta, olivat pahusvie loppuneet. Ystäväni lohduttikin, että kyllähän ne ehtii..

Kohta asunnolle raivaushommiin. (Huomasin juuri etten käytä asunnostani enää koti-sanaa, kotini on siirtynyt T:n luo..)

kuva:google.

Muutoksen tuulet

2011-04-01T12:34:00.000+03:00

Muutoksen tuulet puhaltavat puuskaisesti ja kiire tuntuu lisäätyvän koko ajan.
Saimme siis siipan kanssa asunnon kaupunkimme rantabulevardilta. Koti tuntui heti ensi askelilta kodilta.

Liikunta rytmittää päivät ja ruokailutkin ovat kohtuulliset. Painoa en tiedä, mutta tuntuu että maha pienenee. (Sekös vasta onkin kivaa) Olo tuntuu muutenkin kevyemmältä ja hehkeämmältä.

Muutto siis lähestyy ja pakkaaminen kiihtyy. Voipi olla, että blogi hetkeksi hiljenee, mutta kyllä minä palaan. Viimeistään kun olen päässyt uuteen kotiin.

Tässä vielä makupalaksi kesäisempi näkymä tulevan kodinnurkilta.

kuva: googlen kuvahaulla

Haaste

2011-03-28T12:53:00.000+03:00

Norsuemo heitti minulle haasteen. Kiitos vain! Valitettavasti vastaan haasteeseen ilman kuvia, ja haastamatta ketään. (Toki jokainen halukas voi tehdä blogiinsa kuvauksen omasta käsilaukustaan)

MINUN KÄSILAUKKUNI
on musta ja melko iso. Laukkua koristaa metallinen solki, mikä mielestäni tuo laukkuun kauniin lisän.
Siskoni toi veskan ulkomaan tulijaisena. Rakastuin laukkuun ensisilmäyksellä.

Laukun sisältä löytyy: A5 kokonen kalenteri, työpuhelin, oma puhelin, huulirasva ja huulikiilto kaksin kappalein. Käsivoide sekä muutama suttupaperi. Lisäksi laukussani kulkee aina nenäliinoja.

Voisi kai sanoa, että laukussani ei kulje mitään turhaa, sillä en jaksa kantaa niitä. Ajoittain laukkua täyttää eväät ja työpaperit joita pitää kantaa.

Yleensäkin minulla on käsilaukkuja PALJON. Rakastan laukkuja! Pieniä, isoja, kankaisia ja nahkaisia. Kaikenlaisia. Kankaisista laukuista mieleen juolahtaa Marimekon laukut, joita onkin siunaantunut..ööö..viisi kappaletta. Ihania siis ovat! Nahkaisista rakkaimmat taitavat olla ulkomaan tulijaiset sekä itse ostetut löydöt.
Olen käsilaukkunainen. :)

odottaa toiveen toteutumista

2011-03-21T08:25:00.000+02:00

Viikonloppu on jälleen vietetty maaseudun helmassa lumen ja metsän keskellä. Ajantaju hävisi kahden päivän reissussa täysin. Kyllä maalla on mukavaa!

Nyt onkin elämässä uudenlainen projekti. Pitäisi löytää uusi vuokra-asunto. Ei minua ei ole häädetty, vaan muutamme T:n kanssa yhteen. Katselemme ja etsimme kuumeisesti sopivaa asuntoa. Arvatkaapa kuinka hankalaa se on?!!?!? Voi vitsi! "Sen oikean" asunnon löytäminen tuntuu olevan kiven takana, tai sitten ovat liian kalliita. Tosin minkäs teet kun matkassa kulkee koira ja valikoiva nainen. :D
Haluaisin tosiaankin kunnollisen asunnon, sellainen missä on edes kohtalainen keittiö. Keittiö on se tärkein. Luovun isosta makuuhuoneesta, kunhan mahdun keittiössä leipomaan ja laittamaan ruokaa.
MÄ TAHDON! *sormet kyynärpäitä myöden ristiin*
No onneksi mies on kärsivällisempi kuin minä. :)

Oma puntari on edelleenkin kotona. T:n puntari näytti 95.6, liekkö oikein? En tiedä.
En kuitenkaan jaksa stressata tästä asiasta. Ruokailut ovat kunnossa ja liikuntaa riittää. Hyvä niin.

Miten teidän ruokavalionne ja liikuntanne jaksavat?

Hiljaisuuden päättyminen

2011-03-16T08:19:00.000+02:00

Miten elämä voikaan olla niin kiireistä etten ehdi päivittää blogia!? Voihan tuo kuullostaa tekosyyltä, mutta viime aikoina on oikeesti ollut kiire. Työt ja laajakin laajemmat koulutehtävät työllistävät. Vähäinen vapaa-aika menee treenatessa tai ulkoillessa, jotta pää kestää kasassa. Onneksi on tuo mies <3
(Ollaan muuten muuttamassa yhteen,kunhan sopiva, kriteerit täyttävä asunto löytyy..)

T:llä ei ole puntaria, tai ainakaan sellaista kuin oma kotona. Pitää varmaan jossain vaiheessa hiipiä takaisin kotiin (viime ajat ollaan oltu siis T:n luona), jotta pääsee punnitukseen.
En tiedä mitä odottaa vaa´alta. Vaatteet tuntuvat sopivilta eivätkä paidatkaan kiristä. Kai se on hyvä juttu. Vaaka kertoo kuitenkin totuuden.

Kuppi kuumaa vihreää teetä ja karjalanpiirakka - Mukavaa Keskiviikkoaamua!

ps. Huomaatteko miten kirkkaasti aurinko paistaa? Kun sulkee silmät ja antaa auringon lämmittää kasvoja, voi jo tuntea kesän. Eikö? :)

Salaatti villitsee

2011-03-08T09:33:00.001+02:00

Huomasin taannoin, että talvella en syö salaatteja läheskään niin paljon kuin kesällä. Jotenkin syksy-talvi aikaan tulee käytettyä enemmän juureksia ja muita kasviksia hedelmien lisäksi. Kesällä (ja keväällä) salaatit tulevat ruokalautaselle automaattisesti. Aivan kuin talven jälkeen kaipaisikin kevennystä ruokavalioon.
Oletteko huomanneet saman?

Mikä selittää keväistä salaattivillitystä? Taloudellisesti salaattiainekset ovat talvella hinnoissaan, juureksien ollessa edullisia, niitä tunnutaan suosivan. Kevään myötä, sesongin alkaessa, salaattiaineksien hinnat putoavat. Salaattia siis. Toinen selittävä asia on naisten "bikini/rantakuntoon" laihduttaminen.

Olkoon syy mitä tahansa, salaatteja kannattaa syödä. Kevyenä lounaana esim kanan kanssa tai lounaan lisäkkeenä. Kuinka tahansa, hyväähän se on :)

Itsekin löysin salaatit talvitauon jälkeen. Lautaselle kiipesi salaatin kaveriksi kinkkusuikaleita ja loraus kastiketta. Olo keventyi jo ateriaa katsoessa. Näitä lisää!

ps. Eilisessä kuntonyrkkeilyssä huomasin ilokseni jaksani hyppiä ja hakata säkkiä entistä paremmin. Kunto nousee kohisten ja läski palaa. I-HA-NAA! :)

Riikka, oli kiva tavata sinut :)

Muutosta?

2011-03-06T10:45:00.002+02:00

Ensin, järjettömän isosti kiitos kommenteista. :) Pelastitte päiväni.

Aiemmin vertasin vartalovalokuvia, joissa olikin muutosta tapahtunut. Mutta entä kasvoissa?
Kasvoihin kiinnitetään ensimmäiseksi huomioita, joten onhan se kiva jos muutos näkyy.
Kertokaa te näkyykö..

joulu 2009

joulu 2010

Kuvakulmat ovat hieman erilaiset, mutta kuitenkin.. (ja tukanvärikin on muuttunut) :D

What do you think?

muuten.. paino oli ihan samoissa lukemissa.. (onneksi?)

Ärsytystä

2011-03-05T10:08:00.000+02:00

Vitutttaa! Ottaa päähän niin älyttömästi etteivät sanat riitä kertomaan.
Opiskelu ja työ vievät mehut eikä energia tunnu riittävän laihduttamiseen. Toki liikun kuten ennenkin (koiran kanssa lenkit ja kuntonyrkkeily kahdesti viikossa). Mutta se ruoka.. Teen niin alkeellisia virheitä, ihan kuin en olisi oppinut vuodessa mitään.
Mikä siis neuvoksi? Voisin lyödä hanskat tiskiin ja mättää herkkuja ja ruokaa naamaani.. Valittaa etten kuitenkaan koskaan onnistu ja vaipua itseinhoon. Edellä mainittu kehä on toistunut itselleni aiemmin..
En kuitenkaan halua luovuttaa. Jokin sisälläni huutaa luovuttamista vastaan, en halua heittää saavuttamaani hukkaan. Takaiskuja tulee, luovuttaa ei saa.

Uuteen nousuun, kyllä tästä selvitään. :) Huomenna menen puntariin, vaikka mikä olisi..

Auringonsäteet ovat paljastaneet pölykertymät, joten nyt siivoushommat käyntiin.
Kivaa lauantaita! <3

Kevät pukeutumista ja kipeitä lihaksia

2011-03-03T14:04:00.000+02:00

Mistä tietää kevään alkaneen? Lintujen laulusta, sulavasta lumesta..Ja värikkäästä pukeutumisesta!
Olen huomannut, että talviaikaan me suomalaiset, minä mukaan lukien, pukeudumme tylsiin, värittömiin vaatteisiin.
Olen huomannut, että selvä kevään merkki on värikkäät vaatteet. Tummat paidat ja takit muuttuvat värikkäsiin keltaisiin, punaisiin ja vihreisiin. Värit ovat kuin keväinen luonto.
Luulen, että erityisesti tänä keväänä kirkkaita värejä nähdään, onhan kirkkaat (jopa riemunkirjavat) värit muotia.

Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka vaihtavat vaatteiden väriä vuodenaikojen mukaan. Keväällä ja kesällä kirkkaita värejä, syksyllä tummenpia murrettuja sävyjä maustettuna punaisen sävyillä ja talviaikaan tummia sävyjä korostusvärinä valkoista.
Mistä tämä vaateintoilu lähti? Minun kevääni alkoi tänään, pukeuduin töihin vaaleanpunaiseen neuleeseen. Väriä elämään, kuten töissä naiset sanoivat. Asiakkaatkin kommentoivat väriä pirteäksi. Ehkäpä se sitä onkin. Tunnen itseni energisemmäksi. (onko syynä auringonpaiste vai vaaleanpunainen vaate, sitä voi kukin miettiä itsekseen)

Eilisten harjoitusten jälkeen kroppa on nautinnollisen kipeä. Teimme jälleen kahvakuulaa + säkkitreeniä. Pakko todeta, että kahvakuula yhdistettynä muuhun liikuntaan on todella tehokasta. Lisäksi liikkumisesta tulee mielenkiintoisempaa.
Tänään vuorossa onkin kotipäivä, vain lenkkeilyä koiran kanssa.

Työviikko on jo voitonpuolella! Huomenna opintojen pariin Lahteen.
ps. Jokohan sitä muistaisi aamulla nousta puntariin?

Uusia lajeja

2011-03-01T11:53:00.001+02:00

Eilisissä kuntonyrkkeilytreeneissä oli vähänlaisesti treenaajia, joten pääsimme tekemään hieman erilaisia harjoitteita. Kokeilimme kahvakuulaa! Ihanaa! En olisi uskonut, että painon heiluttelu on niin raskasta ja sykettä nostavaa. Ihastuin lajiin täysin!

Päätin, että lähden tutustumaan lajiin hieman enemmänkin. Otan yhteyttä paikalliseen kuntoyritykseen ja kokeilen maksutta kahvakuulatuntia. Josko sieltä vaikka löytyisi kipinä hankkia oma kuula..

Ruokapuoli on ok kunnossa. Skarppasin ruokavalion kanssa, koska vatsa reistailee ajoittain. Eli nyt jätin vähäksi aikaa kaikki runsaasti hiilihydraatteja sisältävät tuotteet pois (-kyllä tein samaa aikaisemminkin, mutta ajankuluessa luistin siitä..) Esimerkiksi eilinen iltaruoka koostui broilerin fileestä, vihreistä pavuista ja pähkinöistä. Kyllä muuten jaksoi treenata!

Olen uudelleen tutustuttanut itseni pähkinöiden maailmaan. Tykkään erityisesti cashew-pähkinästä. Toki pähkinöiden syömisessä on hyvä muistaa kohtuu, vaikka ne sisältävätkin hyviä rasvoja.

Reipasta Tiistaita!

Ihana arki?

2011-02-28T08:30:00.000+02:00

Miksi viikonloppu vierähtää niin nopeasti? Olimme T:n kanssa viettämässä viikonloppua hänen kotipaikallaan maaseudun rauhassa. Kyllä sielu lepää maalla. Ylimääräinen hälinä ja kiire jää pois ja kiireinen työarki unohtuu.
Tosiaankin maaseudulla keskityimme liikuntaan, hyvään ruokaan ja saunomiseen. Olen varmaan kertonut aiemminkin, että T haastaa minut kokeilemaan uusia juttuja.. Noh tällä kertaa oli vuorossa hiihtäminen!
Voitteko uskoa, että minä hiihdin? Minä en.. huh. Eihän se kovin suurta nautintoa tuottanut lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen, mutta jos totta puhutaan, niin ei se NIIN KAMALAA ollut kuin muistin. (Tai sitten seura oli tarpeeksi kannustavaa..)

Unohdin aamulla käydä puntarissakin.. En kuitenkaan jaksa stressata, eihän se mitään hyödytä.. (ja menkkojen jälkeen paino on noussut turvotuksen myötä -joten ehkä olikin hyvä juttu skipata puntari.. :D)

Kuppi kuumaa vihreää teetä Marimekon Unikko mukista -ja takaisin työpöydän ääreen.

Mukavaa Maanantaita!

Käden heilutusta

2011-02-24T17:17:00.000+02:00

IIK! Uskomatonta, 100 lukijaa! Oon aikas sanoton!
Kiitos kun olette jakaneet matkaa kanssani -ja toivottavasti jaatte jatkossakin.

Tässä lupaamani postaus, tosin pikainen sellainen.
ISO HEI *heiluttaa kättään vinhaa vauhtia*
Tällänen mie oon, Etelä-Karjalan tyttöi :)

Muista pyhittää ruoka-aikasi

2011-02-23T08:38:00.000+02:00

Oletko sinä niitä ihmisiä, jotka syövät huomaamatta, muun tekemisen ohella? Syötkö ruokasi lehteä lukien tai katsoen tv:tä? Sanotko, että sinulla on kiire ja syöt lounaan työpöydän ääressä?

Olen huomannut, että monet meistä ovat multiosaajia ja tekevät monta asiaa yhtäaikaa, kuten esimerkiksi ruokailu sähköpostia selaten. Saahan näin tehtyä kaksi asiaa yhtäaikaa.

Myönnän etten aina jaksa syödä taukotilassa. Söisin yksin, joten mitä merkitystä sillä lopulta on missä ruokani syön. Yritän tolkuttaa itselleni, että sillä todella on merkitystä! Jos ruokailu keskittyy rauhalliseen paikkaan, tilaan jossa ei ole muita häiriötekijöitä, tulee syötyä rauhallisemmin ja keskityttyä ruokailuun. Jos ruokailun ohessa puuhailee muuta kuten lukee sähköposteja, keskittyminen häiriintyy.
Sama koskee iltaruokailuja. Kuinka moni lapseton pariskunta ja sinkku syökään tv:n edessä? Keittiössä syöminen yksin koetaan tylsäksi (vaikka yksinhän sitä syödään olohuoneessakin).

Kuinka saisimme muutettua käytösmallejamme? Helppoahan se ei ole. Aivan kuten ei ole helppoa muuttaa ruokalutottumuksiakaan. Vanhat tavat pysyvät. Ottakaamme siis lautasemme ja kävelkäämme takaisin keittiöön tai taukotilaan ja syökäämme siellä. Rauhassa, poissa häiriötekijöiden luota.

Muuten, olen hurahtanut vihreään teehen. Aamukahvin jälkeen töissä vihreä tee maistuu parhaalle. (Lisäksi se kiihottaa aineenvaihduntaa, tai ainakin niin uskottelen itselleni :D)

Tunnesyöminen ja tavoitteet

2011-02-21T10:17:00.000+02:00

Olen valaistunut. En ole saanut auringonpistosta enkä ole hurahtanut uskonlahkoon.
Olen viimeinkin sisäistänyt tunteiden käsittelyn merkityksen laihtumisessa. Mitä vähemmän kirjoitan ajatuksiani ja tunteitani ylös, sitä enemmän syön tunteisiini. Vaikka olenkin päässyt ylenpalttisesta ahmimisesta niin kuitenkin huomaan syöväni tunteisiini. Keino käsitellä tunteitani.

Aktiivisempaa kirjoittelua tulossa päiväkirjaan tai tänne blogiin.
--

Laihtumistahto on nostanut päätään, erityisesti kun aurinko pilkahtelee taivaalla. Ajatukset siirtyvät kesään ja vähentyvään vaatetukseen. Haluan näyttää paremmalta.
Siskon tavoite kummittelee ajatuksissa. Haluan saavuttaa tavoitteen. Haluan, että minusta ollaan ylpeitä.
Kymmenen tai viisitoista kiloa. Ei se nyt niin paljon ole, vai onko? Mahdoton se ei ainakaan ole.

Aurinkoista maanantaipäivää!

Huomattavia muutoksia

2011-02-17T09:42:00.000+02:00

Laihtumisen myötä olen huomannut itsessäni mielenkiintoisia muutoksia.
Itsestään selvänä muutoksena on laihtuminen ja vartalon kutistuminen. Toinen melko itsestään selvyys on itsetunnon kasvaminen. Laihtuminen on nostanut itsetuntoani ja itsearvoni. Lisäksi mielialani on noussut ja katson maailmaa positiivisemmin.

Muita muutoksia:
- fyysisen kunnon kasvaminen (liikkumisen myötä hapenottokyky on kasvanut ja kunto noussut)
- palelen vähemmän (ennen palelin jatkuvasti, nyt ulkoilen 15asteen pakkasessa toppahousuissa, ilman pitkiksiä)
- unenlaatu on parantunut
- makeansieto on huonontunut (tulen huonovointiseksi makeisista, useammista pullista jne)

Erityisesti makeansiedon muuttumisesta olen ihmeissäni. Vatsani reagoi herkästi makeisiin tuotteisiin. En käsitä kuinka vatsani ei "entisessä elämässäni" reagoinut lainkaan.. Nyt jo pienestä määrästä makeaa, vatsa tulee kipeäksi ja turvottaa. (Kuullostaa activia mainokselta :D)
Täytynee opetella elämään ilman makeita tuotteita..

ps. Aamupaino oli 94.8kg eli 16kiloa on pudotettu. Olisiko jumi viimein ohi? :)

Six to go

2011-02-16T16:19:00.000+02:00

Flunssaa on liikkeellä ja havaitsen itsessäni alkuväsymystä ja voimattomuutta. Pää tuntuu vieraalle, kurkkuun koskee ja nenä vuotaa. Kiva. Ei kyl huvittaisi sairastaa..Vitamiinia siis :)

Kuusi vielä ja sata on täysi. Iik. Jännittääkö teitä yhtä paljon kuin minua?

Kivaa päivää!

Sunnuntai

2011-02-13T09:40:00.001+02:00

Voi kuinka olen nauttinut vapaasta viikonlopusta!
Viikonloppu alkoi juhlatunnelmissa, kävin todistamassa läheiseni vihkimisen <3 Onnittelut rakkaille.
Eilen nautin aurinkoisesta päivästä ulkoillen ja kotihommia tehden. Kuinka olinkaan kaivannut aurinkoisia päiviä ja ulkoilua.. Joo, pakkasta oli 20raatia, mut jotenkin fiilis olis katossa. Aurinko nostaa energiat huippuunsa.

Sunnuntai. Rauhallinen aamu, kahvia ja ilmaisjakelut. Parasta. Sunnuntai on parasta.
Kohta pullantuoksu valtaa rappukäytävän.. taikina on jo nousemassa.
Voisilmäpullia tai korvapuusteja. Nams.

Ihanaa pullantuoksuista sunnuntaita!

Rajapyykki

2011-02-09T09:12:00.000+02:00

Sadan lukijan rajapyykki lähestyy ja ajatukset suuntautuvat kaapista ulostuloon. Paljastuslupauksen tuoman alkujännityksen jälkeen voin kertoa odottavani tulevaa hyvillä mielin. Tälläinen minä olen, mitä sitä häpeämään.

Olen miettinyt mitä tietoja laittaisin itsestäni ja millaisen kuvan (!) laittaisin.
Onko toiveita?

Kiirettä ja riemua

2011-02-07T09:21:00.001+02:00

Olin jälleen perjantaista lauantaihin opintojen parissa. Perjantaina syöminen oli mitä oli, mutta lauantaina skarppasin jälleen.
Koulupäivän jälkeen oli hieman aikaa kierrellä kaupunkia ennen junamatkaa. Matka vei paikalliseen sokokseen ja vaateosastolla. Uskomatonta! Löysin itselleni uudet farkut, vielä törkeän edulliseen hintaan.
Positiivinen yllätys hinnan lisäksi, oli koko. Olen viimeeksi kokeillut tuumakoossa olevia housuja reilu vuosi sitten, silloin 36 tuumaiset housut olivat vyötäröltä nihkeän tiukat. Nyt otin varovaisesti 34 tuumaiset housut. ISOT! Ei muuta kuin vaihtamaan. Kokeilaan tuumaa pienenpiä, edelleenkin isot. Viimein kokeilin 32tuumaisia housuja, passelit!
(Voitteko kuvitella ilmeeni sovituskopissa? Ihmettelen ja samaan aikaan mieleni tekisi kiljua..)

Kolmekakkosen tuumat lähtivät matkaani, naurettavaan 20euron alehintaan. Loistava löytö!

Sunnuntaina suuntasimme T:n ja muutaman ystävän kanssa moottoripyörämessuille Helsingin Messukeskukseen. Oi ja Voi! Ihania pyöriä ja varusteita. Ei tämä kuume ota laantuakseen.
Vaikken itse osaa pyörällä ajaakaan, ostin itselleni edullisen peruskypärän. Pääsen ainakin kyytiin nauttimaan vauhdin hurmasta. (Etenkin kun T hankkii pyörän) IHANAA!

Ehtisiköhän sitä tällä viikolla hoitamaan kotiasiat ja lepäämään? Toivottavasti.

Ihanaa tätä viikkoa!

Tyytymättömyyttä

2011-02-02T11:47:00.001+02:00

Olen huomannut olevani herkästi tyytymätön itseeni. Pitäisi olla kiinteämpi ja kevyempi, kauniimpi ja solakampi. Pitäisi syödä paremmin ja liikkua enemmän. Pitäisi saada suurempi muutoksia aikaiseksi ja muutoksien pitäisi näkyä.

Olen miettinyt syytä tyytymättömyyteni. Tajusin, että yhteiskunnan paine on osatekijäni. Toisena työni.
Yhteiskunta ja media toitottavat lähes päivittäin lihavuuden vaaroista ja terveellisemmästä elämästä. Uusia tutkimuksia julkaistaan jatkuvalla syötöllä ja vanhat uskomukset heitetään romukoppaan. Iän ikuinen käsitys lihavista laiskoina ja tyhminä on ja pysyy. Asenteita on vaikea muuttaa.
Työni vaatii antamaan ohjausta ja neuvontaa ihmisille. Kuinka voin uskottavasti ohjata esimerkiksi painonhallintaa, ollessani itse ylipainoinen. Olenko todella uskottava? Eiväthän asiakkaat tiedä minun laihduttaneen 15kiloa tai lisänneeni liikuntaa ja parantaneeni ruokavaliotani. (Enkä voi lähteä kertomaankaan näitä asioita)
Dilemma?

Kaikesta tyytymättömyyden vouhkaamisesta huolimatta olen tyytyväinen itseeni. Olen laihtunut, parantanut elintapojani ja muuttanut opittuja tapojani. Olen edes jonkin näköinen ja pukeuden siististi. Lisäksi kun mietin elämääni vuosi sitten, olin paljon tyytymättömämpi. Miksi siis vouhkaan? No koska ihminen ei ole koskaan tyytyväinen. Aina voisi parantaa.. Tähän ansaan olen minäkin langennut.

Mitä tehdä?
Nostaa leuka rinnasta, katsoa peilistä omaa pehmoista vartaloa ja keskittyä hyviin asioihin. Kauniit silmät, hyväkuntoiset hiukset jne. Mitä sitten vaikka keskivartalo ei olekaan timmein? Kyllä vartalo kiinteytyy kun työstää tarpeeksi. Sitten peilistä katsookin hymyilevät kasvot. :)

Kivaa keskiviikkoa!

"Tekosyy Tyyne"

2011-02-01T08:49:00.002+02:00

Olen pidempään pohtinut "Tekosyy Tyynen" elämää. Näitä "Tyynejä" vaeltaa elämänpoluilla, kukin omassa elämänvaiheesaan.

Työssäni kohtaan erilaisia ihmisiä ja joudun tarkastelemaan heidän elämäntapojaan. Valitettavan moni kertoo olevansa liian kiireinen ehtiäkseen liikkumaan. Keskustelun edetessä huomataan kuitenkin, että työpäivän jälkeen ilta menee sohvalla istuen tv:tä katsoen. "On niin väsynyt työpäivän jälkeen ettei jaksa"
(Välikommenttina ymmärrän yksinhuoltajat, jotka vastaavat lapsiperheen arjesta yksin. Heillä liikkuminen ei onnistu noin vain. MUTTA yksinhuoltajia on vähemmistö yhteiskunnasta!)

Noissa tilanteissa tekisi mieli kertoa itseni olleen samanlainen -väsynyt, nuutunut, saamaton. LAISKA.
En kuitenkaan voi. Voin kertoa "asiakas-esimerkkejä" joilla yritän kannustaa ja saada ihmiset tajuamaan, että liikunta antaa energiaa ja auttaa jaksamaan. Myönnetään, arki on kuluttavaa. Mutta eikö sitä suuremmalla syyllä haluttaisi tehdä arjesta parempaa, jotta jaksettaisiin? Kokemuksen rintaäänellä voin sanoa, että väsymys katoaa lenkkipolulla tarpoessa. Ja unikin maittaa paremmin.

Monesti ajan vähyydellä selitellään ruokavaliota. "Ruuanlaitto vie paljon aikaa, en ehdi"
Ovatko ihmiset todella niin kiireisiä, etteivät ehdi valmistaa ruokaa? Vai onko kyse viitseliäisyydestä?
Omalla kokemuksellani mukaan vaihtoehto 2 on todenmukaisempi.
Arkiruoka valmistuu nopeasti ja vaivattomasti. Arkiruoka ei vaadi kuin puoli tuntia ja ruoka on lautasella - ja varmasti terveellisempää kuin pikaruokataivaan ateriakokonaisuudet.

Elämänhallintaa, arjen hallintaa. Aikaa tapahtumille, työlle, vapaa-ajan liikunnalle ja levolle. Onko se todella niin vaikeaa?

Helmikuu on koittanut ja kevät on askeleen lähempänä. Kivaa viikkoa!

Ennen ja Nyt

2011-01-28T11:09:00.002+02:00

Aiemmin pyysin postaustoiveita ja sainkin idean "Ennen ja Nyt" postaukseen, kuinka elämäntavat, ajatukset ja tyyli ovat muuttuneet.

Rehellisesti - söin tosi huonosti. Normaaliruuan annokset olivat isoja ja lisäksi herkuttelin päivittäin. Olin karkkihiiri. Jos olisin voinut, niin olisin syönyt vain karkkia (ja sipsejä ja popcornia ym). Saatoin jättää aamupalan ja lounaan välistä, sitten iltapäivällä/illalla ahmin kaikkea mitä kiinni sain. Koiran kanssa ulkoilin, mutten voi kehua olleeni ahkera tai aktiivinen.
Mielialani oli matala ja voin huonosti. Vasta myöhemmin käsitin olleeni jollain tasolla masentunut. Mikään ei kiinnostanut eikä mitään jaksanut kun söin huonosti. Nukkuminen oli parasta.

Tyyli oli tyylitöntä. Toki töissä pidin pakostakin siistejä vaatteita, mutta vapaa-aikani kuljin trikoissa tai ulkoiluhousuissa. Tuulipukukansalainen! Hiukset olivat usein siististi, mutta vapaa-aikana ponihännällä. Jos jotain positiivista niin olen aina kulkenut puhtaissa, ehjissä vaatteissa ja yrittänyt pitää kasvoni siisteinä.

Tuonlaista oli elämäni reilu vuosi sitten. Mitä nykypäivään kuuluu?

Asuinpaikan vaihtumisen myötä olen myös katsastanut vaatekaappini sisällön. Huonot vaatteet eli rytkyt, heitin surutta muutossa pois. Tällä hetkellä vaatakaappini sisältöä ja pukeutumistani voisi kutsua siistiksi, aikuisen naisen tyyliksi. Ehkä jopa hieman tylsäksi. Värit ovat perussävyjä, mausteena väriläiskiä. Työssäni pukeuden kuten ennenkin, tosin pienempiin vaatteisiin. (farkut, siistit paidat ja neuleet)
Vapaalla kuljen siisteissä cargo-housuissa tai farkuissa. Kesällä myös hameessa. (Toki ulkoiluvaatteet ovat erikseen). Kotona trikoot, peruspaita ja villasukat ovat pop!

Ruokavaliostani olenkin kertonut. Terveellinen vähähiilarinen ruoka on parasta. Lihat, kanat ja kalat höystettynä kasviksillä. Hedelmiä päivittäin. Maitotuotteita. Perusruokaa siis.
Karkki on herkku edelleen, mutta ei pakkomielle kuten aiemmin.
Parempaan suuntaan siis menossa :D

Mielialani on kuin toisesta maailmasta. Olen virkeä, positiivinen ja energinen. Itsetuntoni on parantunut ja sen myötä asenne on muutunut. En nyhjää vaan sohvalla vaan liikun päivittäin. Kunnon lenkkejä koiran kanssa, kuntonyrkkeilyä, luistelua ym.

--

Niin naurettavaa kuin se onkin, haluaisin kiittää ex-miestäni. Hänen eropäätöksensä on ollut elämäni paras asia. Asiat ovat nyt paljon paremmin!

Rakkaudesta liikuntaan

2011-01-25T11:24:00.002+02:00

Olen rakastunut. Rakastunut liikuntaan. Hiki lentää ja sydän hakkaa, olo on kaikkensa antanut.

Eilisen kuntonyrkkeilyn jälkeen vartalo tuntuu jäykältä ja kipeältä. Voinen lohduttautua, että huomenna tuntuu vielä kipeämmältä, joko ennen tai jälkeen treenien. Yhtä kaikki - kuntonyrkkeily on huippu kivaa ja tehokasta.

Kuva: Fit.fi

Kaikilla ei luultavasti ole käsitystä kuntonyrkkeilystä joten tässä kuvausta eilisistä puolentoistatunnin mittaisista harjoituksista. Alkulämmittelyn jälkeen harjoiteltiin tekniikkaa mm. peruslyöntejä, nyrkkeilyasentoja ja uutena juttuna hanskaväistöjä. Lopuksi armonta säkin hakkausta ja lihaskuntoa.

Tämä on minun lajini.

Vinkistä kokeilen ohraa riisin/makaronin tilalle. Voi vitsi miten hyvää oli ja nopeaa valmistaa.

Tein siis perus jauheliha-herkkusienikastikkeen ohran kera. Nam! Riittävästi energiaa vaativaan liikuntasuoritukseen. Ohraa käytän varmasti uudelleen. Kiitos vinkistä Sini!

2011-01-24T16:06:00.000+02:00

Vihdoin jumitus on helpottanut. Paino on laskenut puolikiloa! (95.3kg) Olen tyytyväinen kun vaaka näyttää hieman vähemmän. *riemun hyppyjä*

Koulunpenkiltä kotiin

2011-01-22T09:40:00.000+02:00

Pahoittelen blogihiljaisuutta.
Viimeiset kaksi päivää olen kuluttanut koulunpenkillä erikoistumisopintojen parissa. Tämän vuoden painin siis juuri alkaneiden erikoistumisopintojen parissa, työn ohella. Huh. Päätä huimaa jo valmiiksi koulutehtävien ja työn yhdistäminen. Hyvällä tsempillä selviää mistä vain?

Tosiaankin, eilen kotiuduin väsyneenä matkasta enkä jaksanut muuta kuin mennä vaahtokylpyyn ja nukkua. Hyvin nukuttu yö on takana ja energiat huipussaan. Mukavaa reissata, mutta ihana tulla kotiin. Oma koti kullan kallis <3

Kaksi päivää ilman "pakollisia" lenkkejä ja kroppa huutaa liikuntaa. En olisi uskonut, mutta olen liikuntakoukussa. Olen levoton. Kaipaan ulos ja kunnon hikitreeniä. Onneksi maanantai on jo nurkalla ja pääsen nyrkkeilyyn.

Teitä lukijoita on jo valtava määrä! Muutamasta lukijasta on tullut jo lähes 80! Vau!
Päätin, että kun blogilla on sata lukijaa, paljastan identiteettini. Sitä odotellessa saatte tyytyä varpaiden heilutteluun ovenraosta. :D
ps. Uudet ja entiset lukijat, onko teillä postaustoiveita?

Aurinkoista viikonloppua!

Hiilihydraattiavautumista

2011-01-16T22:17:00.001+02:00

Olen totutellut vähähiilihydraattiseen ruokavalioon jonkin aikaa ja olen ollut kokemukseen todella tyytyväinen. (Kerrottakoon vielä, etten ole tehnyt mitään ihmeellisiä muutoksia. Olen vähentänyt perunan, pastan ja vaalean leivän määrää ja korvannut ne kasviksilla)

Eilen käydessäni paikallisessa supermarketissa tajusin kuinka paljon käsiteltyä, prosessoitua ruokaa kaupassa on tarjolla. Samaisessa tajunnanhetkessä kurkistelin ihmisten ostoskoreihin - pastaa, valkoista leipää, pizzaa ja nugetteja -valmisruokia ja puolivalmista ruokaa. Jokunen kasvis ja vihannes olivat löytäneet paikkansa korista.
Missä ovat hyvät kasvikset, hedelmät ja marjat, maitotuotteet ja kunnollisen perusruuan ainekset? Vai oliko sattumaa, että kanssa ihmiset ovat pullaamutustavia einesruokailijoita?

Kuulostaa ehkä typerältä, mutta olen tajunnut valmisruokamaailman sudenkuopat. Olen huomannut kehossani muutoksen parampaa vähentämällä hiilihydraatteja.
Tein jopa kokeen. Eräänä päivänä söin "huonoja hiilihydraatteja" (mitä muut popsivat normaalisti). Kokeilin Weetabixeja, mitkä olivat normaalia aamupalasyömistä. Eilen söin myös kourallisen karkkeja. OI ja VOI. Masuparkani. Vatsakipu oli käsittämätön. Turvotus kamala. Runsaasta vettä perään ja yritystä selviytyä.

Kuinka olen voinut olla huomaamatta liiallisten hiilihydraattien vaikutusta? Kuinka en huomannut huonoa oloani? Olen kulkenut sokeana, syönyt huonosti. Onneksi silmäni ovat avautuneet.
Ei koskaan enää turvonnutta, kipeää vatsaa. Ei se ole sen arvoista.

Laihduttamisesta

2011-01-13T17:44:00.003+02:00

Tämän postauksen omistan Anonyymille. Hän pyysi neuvoja- kysyi kuinka liikun ja millaista ruokaa syön.
Päätös laihduttamisesta tuli uuden vuoden 2010 lupauksena. Todellinen sysäys tuli kuitenkin helmikuisen avioeron myötä. Ensimmäisinä viikkona näläntunne katosi täysin, yritin silti syödä. Kevyesti. Salaatteja, kirsikkatomaatteja. Tonnikalaa ja makrillia. Rasvatonta rahkaa. Lisänä vettä, kahvia ja vihreää teetä. Liikkuminen oli alkuun vähäistä, mutta hiljalleen liikuntamäärät kasvoivat. Parhaimmillaan taisin kävellä 2tuntia päivässä. Lisäksi tein lihaskuntoliikkeitä kotona.
Häpesin läskejäni eikä mieleni tehnyt uimahalliin tai kuntosalille, saati ryhmäliikuntatunneille. Ei ei.

Uskon, että laihduttaminen on pitkältä päänsisäistä. Laihduttaminen ei onnistu ennen kuin asiat on käynyt pään sisällä läpi. Itse huomasin ettei laihduttamisen syyksi ja motivaatioksi riittänyt "haluan olla laiha jotta mies tykkää minusta enemmän". Ehkäpä se toisille riittää, minulle ei. Minun piti käydä asiat itseni kanssa läpi, kunnes päässäni naksahti -asiat loksahtivat paikalleen. Tuon kolahduksen jälkeen laihduttaminen oli melko helppoa. Älkää käsittäkö väärin - paino laski kovalla työllä. Ei se kuitenkaan mahdotonta ole.

Se oli ensimmäinen vaihe. Nyt kun paino on ollut samoissa lukemissa puolisen vuotta, on aika aloittaa toinen vaihe. Laihduttaa hieman lisää.
Tämän hetkinen ruokavalio on kasvisvoittoinen, lisänä lihaa, kanaa ja kalaa. Riittävästi proteiinia, kohtuudella rasvaa ja hiilihydraatteja. Perunat ja makaronit olen jättänyt kauppaan. Teen usein wok-ruokia, ne ovat helppoja ja nopeita. (ja ne maistuvat hyviltä seuraavana päivänä.)
Lisäksi suosittelen keittoruokia. Helppoja ja nopeita valmistaa sekä maku paranee muutamana jääkaappipäivänä. Varsinaisia suosikkeja ei ole, mutta kaalikeitto ja siskonmakkarakeitto ovat superhyviä!

Liikunnasta. Minulla on koira ja hänen kanssaan tulee liikuttua päivittäin. Keskimäärin puolesta tunnista tuntiin reipasta kävelyä. Viime syksy vanhana tuttavuutena uinti. Tämän vuoden uutukaisina tanssi ja kuntonyrkkeily. Todettakoon vielä, etten olisi uskaltautunut kuntonyrkkeilyyn +15kiloisena. Eilisessä treenissä fiilis oli kuitenkin loistava. Oli kuulkaas tehokas treeni! :)

Toivottavasti tästä selvisi edes vähän. LaihdutusTsemppiä kaikille! :)

Vuosi taaksepäin

2011-01-11T08:23:00.000+02:00

Tämä päivä on jollain lailla merkittävä. Vuosi sitten aloitin projektini tosissani. (Tosin kunnon sysäys tuli vasta tammi-helmikuun vaihteessa) Vuosi sitten vaaka näytti satakymmenen kiloa. Järkyttävän paljon!
Olin onneton ja surullinen. Ainoa keinoni paeta tästä maailmasta oli ruoka. Ruoka ja herkut lohduttivat, olivat parhaita kavereita. Eikä silloisen mieheni käytös auttanut asiaa.

Mikä tilanne on nyt? Olen 15kiloa kevyempi, parempi kuntoisempi ja kiinteämpi kuin vuosi sitten. Olen onnellisempi ja tasapainoisempi. Minulla on työ mitä rakastan ja elämäni on muutenkin järjestyksessä. Parasta on, että asenteeni on muuttunut. En ajattele asioista negatiivisesti, odottaen pahinta. Elämäni on täyttänyt positiivinen ajattelu ja rohkeus elää omaa elämääni. Olen onnellinen!

Tulevaisuuden toiveeni liittyvät pitkälti siskon haasteeseen. Lisäksi uusi parisuhde tuo omat toiveet ja haaveet elämääni. Jos jotain olen oppinut, niin elämää pitä elää eikä vain suunnitella ja haaveilla. Elämä järjestää asiat, vaikka yllätyksiäkin tulisi.
Positiivisin mielin eteenpäin :)

ps. Eilen alkoi odottamani tanssikurssi. Oli muuten huisin kivaa! :)

Reseptikokeilua

2011-01-09T17:55:00.001+02:00

Kokeilin uutta vähähiilarista jauhelihapihvireseptiä -ja tuli muuten hyviä pihvejä! Eikä nälkä tullut moneen tuntiin! Alan hiljalleen uskoa, että enemmän proteiinia sisältävä ruokavalio on minua varten. Uskon, että tätä ruokavaliota on helppo noudattaa muutenkin.

500g jauhelihaa, 2-3 sipulia pilkotuna, 170g pekonia, 1-2dl kermaa. 200asteiseen uuniin 20-30min. Lisäkkeeksi kasviksia (papuja, porkkanoita, kukkakaalia jne)

Nam!

Haaste

2011-01-06T22:25:00.000+02:00

Siskoni heitti minulle haasteen: kesäkuussa tavataan kasikympissä.
Otin haasteen vastaan.
Siskoni, kuka on hoikkanen, on raskaana, laskettuaika kesäkuun lopussa. Näin ollen hän kerää raskauskiloja ja minä pudotan loput kiloni. Hyvä diili!
Lisäpotkua antaa siskoni lupaama palkinto: Saan kaikki hänelle isot vaatteet =kasikymppiselle minulle sopivat vaatteet, omaksi. Paitoja, housuja, hameita, neuleita. Kaikkea mitä tarvitsisin uudelle vartalolle.

Haaste on otettu vastaan ja totinen laihdutus on alkanut. Viisitoista kiloa tavoitteeseen (vaikka sisko sanoikin, että kasiviiskin on hyvä mulle).

Lisänä vielä kuvapäivitys kesältä 2010 ja tammikuulta 2011.

Kuvat otettu samassa paikassa, uudempi hieman lähempää. Kilomäärät saman verran.

Ps. Huomaatteko uudemmassa kuvassa kapeammat reidet :D Ei paljon, mutta kuitenkin!

Syntymäpäivä

2011-01-06T13:48:00.002+02:00

Dieettityttö vanhenee! Täytin eilen 28 vuotta.
Eilen juhlistimme syntymäpäiviä perheen kesken ja tänään saan ystäviä kylään.
Juhlapöydästä löytyy kinkkuvoileipäkakku, kasvispiiras ja juustokakku.

Ensi vilkaisulla tarjoiluista voisi sanoa, ettei kyseessä ole laihduttajan ruokaa.. MUTTA..
Voileipäkakussa ei ole lainkaan smetanaa tai majoneesia. Tuorejuustoa, kinkkua ja kasviksia. Parempi vaihtoehto perinteiseen. Juustokakku! HUH! Yleensä juustokakut pursuavat kermaa, voita ja rasvaa. Tästäkin tein kevyemmän version. Vähemmän tuorejuustoa, maitorahkaa, jogurttia.. Jälleen siis parempi vaihtoehto.
Kyllä olivat hyviä! Kukaan ei huomannut kevyemmissä versioissa makueroa perinteiseen.. Kaikki voittavat! :)

Kahvileivän herkut ovat mielestäni perinteisiä parempia, mutta kohtuus on hyvä muistaa.
Kohtuus parantaa nautintoja.. :)

Rauhallista loppiaista !

Uusi vuosi ja uudet lupaukset

2011-01-02T12:55:00.000+02:00

Vuoden 2010 vaihtuessa lupasin itselleni, että laihdutan 20kiloa. Ihan siihen ei päästy, mutta mielestäni pudotetut 15 läskikiloa ei ole lainkaan huonosti. Olen tyytyväinen.

Viime vuoden vaihtuessa uuteen, tein uuden lupauksen itselleni. Tämän kerron teille myöhemmin.
Toivottavasti olette viettäneet ikimuistoisen vuodenvaihteen. Oma vuodenvaihteeni meni erityisen hyvin. :)

Hyvää uutta vuotta 2011!

Summa Summarum

2010-12-31T06:39:00.000+02:00

Vuosi 2010 alkaa olla lopuillaan ja on yhteenvedon aika. Blogiani olen kirjoittanut yli vuoden, olette saaneet olla osallisena arjessani niin hyvässä kuin huonossakin.

Tämän vuoden suurin koitos oli avioeroni. Siskoani lainaten "Häntä pystyy ja eteenpäin" Jälleen kerran ihana siskoni oli oikeassa. Ainoa vaihtoehto oli kerätä itseni ja jatkaa eteenpäin. Itkut itketään ajallaan ja sitten mennnään eteenpäin.
Jos jotain pahaa niin hyvääkin. Avioero antoi potkua laihdutukseen. Tämän vuoden laihdutussaldoksi jää: 15 kg!
Toki enemmänkin voisi olla, mutta olen tyytyväinen. Tavoittepainoon on vielä matkaa, mutta kyllä ne kilot putoavat. Eiväthän ne hetkessä tulleetkaan, emmehän siis oleta niiden hetkessä lähtevänkään?!

Vuosi 2010 on ollut elämäni raskain, mutta loppuvuotta kohden tullessa hymy on noussut huulilleni jälleen. Kiitos T:lle ja rakkaille ystäville.

Millainen teidän vuotenne on ollut? Oliko vastoinkäymisiä ja onnistumisia? Mitä toivotte vuodelle 2011?

Uuden vuoden odotusta

2010-12-27T09:02:00.001+02:00

Joulun aika meni rauhallisesti maaseudulla elämästä nauttien. En ajatellut kaloreita enkä kummastellut vartaloani saunan hämyssä. Tuo mies on saanut minussa aikaan itsetunnon nousemisen uusiin lukemiin. (Toki pudotetut kilotkin nostivat itsetuntoa, mutta nyt jumin aikana T:sta on ollut suuri apu)

Kotona on taas hyvä olla ja odottaa vuoden vaihdetta. Päätin etten stressaa vuoden vaihteesta lainkaan. Stressi lisää lihomista, ja sitähän emme halua? :D Nautin pyhistä täysin siemauksin, arki tulee ajallaan ja rutiinit arjen myötä.

Kommenteissa kysyttiin salaisuutta painonpudotukseen. Hmmm. Täytyy sanoa ettei siihen taida sen kummenpia salaisuuksia olla. Alkuvuonna tapahtunut avioero (joka nyt ajateltuna, oli elämäni paras asia) antoi sysäyksen painonpudutukselle. Alkujärkytyksestä toipuminen vei ruokahalun ja liikunta auttoi jaksamaan. Lopulta ruokailut tasoittuivat järkeville tasoille ja liikunta pysyi. Kaipa sen voisi tiivistää kliseisesti "sopivasti oikeanlaista ruokaa ja riittävästi liikuntaa".
Kieltämättä syksyllä, kun paino oikein jumitti, mietin onnistumistani. Olen kuitenkin ajatellut asian niin, että kroppa yrittää nyt tottua tähän painoon ja kun on aika niin paino putoaa taas. Mutta paino ei putoa itsestään, aktiivisuus kunniaan!

Ajattelin, että lähempänä uutta vuotta kirjaan tavoitteita vuodelle 2011. Ehkäpä ne ovat lähempänä kun ne ovat kirjoitettuna ylös. (ja ehkäpä te potkitte minua eteenpäin kun motivaatio laskee)

Rauhallista vuodenvaihteen odotusta!

Neljä yötä jouluun on

2010-12-20T19:04:00.000+02:00

Joulu lähestyy ja kodin täyttää ihanat tuoksut. Meillä tuoksui viikonloppuna toffee ja illalla pasteijat ja paahdetut valkosipulit. Joulun alusajan herkkuja.
Joululahjat on ostettu ja osa paketoitukin. Viimeisiä sukkatilauksia neulotaan--ehtii, ehtii pukinkontti odottaa lahjansaajaa. Jälleen kerran työt haittaavat harrastuksia! Tahtoisin niin olla seuraavat muutaman päivää kotona ja neuloa sydämeni kyllyydestä. (Motivaatio työhön on kadonnut lähes kokonaan -kun voisi tehdä muutakin joulun alla!)
Ei auta, töissä jumitetaan ennen joulua ja joulun jälkeenkin. Loppiaisen jälkeen onneksi on vapaata, hengähdystuokio tulee paikalleen. Syksy on ollut töiden suhteen antoisa, mutta myöskin raskas. Kesälomaa odotellessa.

Mietin kaapista ulostuloa (jälleen), mutta ehkä myöhemmin. Kun eropäätöksestä on tullut vuosi? Katsotaan. Toistaiseksi heiluttelen varpaita ovenraosta :)

Lumista joulun odotusta <3

Patteri puntariin

2010-12-15T08:50:00.000+02:00

Vihdoin ja viimein sain ostettua uuden patterin puntariin. Eikä mennyt kuin muutama viikko.
Kauhu ja pelko nostivat päätään noustessani vaakaan aamulla..
....
....
96.2kg. Ai kamala. Ilmankos housun vyötäröä kiristi ja olo on kuin ilmapallolla. Onneksi paino ei ole noussut enempää. Mitä opin? Vaaka motivoi minua, niin hyvässä kuin pahassakin. Toivottavasti kertynyt paino olisi pääasiassa nestettä mikä lähtisi liikkeelle muutamassa päivässä.

Tänään siis hieman kevyempää linjaa ja runsaati vettä. Nesteet liikkeelle ja paino alaspäin.

ps. Kyllä oli ihanaa tehdä eilen kunnon lenkki pakkasessa. Vaikka huppu suojasikin kasvoja niin naama jäätyi silti. Onneksi muutoin oli riittävästi päällä. Tänään samanlainen lenkki. Kyllä läski lähtee taas palamaan ;)

Joulu lähestyy

2010-12-14T08:23:00.001+02:00

Tervetuloa uudet lukijat, toivottavasti viihdytte matkassani.

Joulu lähestyy kovaa vauhtia ja houkutukset lisääntyvät. Olen kauhistellut kaupassa makeisten ja suklaiden määrää! Jos joulun aikaan välttyy ylenpalttiselta syömiseltä ja herkkujen vyöryltä niin nostan hattua. Itse kuulun ihmisiin, ketkä ovat persoja makealle. Valitettavasti.
Päätin etten osta konvehteja kotiin, lainkaan. Ja onnekseni en saa niitä lahjaksikaan. Muistan kuinka aikoinani olen vetänyt joulun aikaan useamma rasian kohvehteja -Ei ihme jos paino nousee! Kauheeta!
Olisiko viisastunut? Katsotaan. Yritys on kova.

Joulun pyhät vietän reissussa luonnon helmassa. Toivoisin pienempiä pakkasia, jotta pääsisi ulos liikkumaan. Kaipaan kunnon liikuntaa. Erityisesti joulun aikana liikunnan tarve korostuu kun syöminen on jatkuvaa.

Reilu viikko jouluun! Lukijat kertokaa mikä olisi paras joululahja, minkä teille voisi antaa?

Raikasta pakkaspäivän jatkoa!

Lunta tupaan

2010-12-11T09:12:00.000+02:00

Tuolla pihalla on ihan törkeesti lunta! Joo tiedetään -missäpä päin Suomea sitä ei olisi.. Onneksi tänään oli napakkaa pakkasta, lumi rouskui kenkien alla. Ja onneksi lumentulo loppui. Tänään suuntaan siis kunnolla lenkille, viimeinkin. Inhottaa kun ilma säätelee liikkumista (Näsäviisaat sanoo tähän et eihän se ole kuin pukeutumiskysymys -Mutta kun lunta tulee tuulen mukana vaakasuorassa niin siinä ei naurata, saati huvita)
En kuitenkaan valita. Säiden vaihtelut kuuluvat suomen vuodenaikoihin ja vaikka se ajoittain v***taakin niin ei enää :)

Puntaristani on patteri loppu, enkä ole muistanut ostaa uutta vaikka olen kaupassa käynyt. Huok. Painolukemat ovat arvailujen varassa ja sekös pelottaa! Pitänee ostaa patteri ja kurkistaa pelottavia lukemia..
En tiedä milloin olisin ollut yli viikon ilman puntarissakäyntiä.
Puntarista on tullut minulle jonkinlainen tuki ja turva -kannustin.
Jos yrittäisin muistaa patterin seuraavalla kauppareissulla.

Lumista lauantaita!

Jouluherkkujen maistelua

2010-12-07T11:29:00.000+02:00

Viikonloppuna pääsin korkkaamaan jouluruuat. Olen kaivannut jouluruokia, erityisesti porkkanalaatikkoa ja kinkkua! Viikonloppuna kyläpaikassa sain maistella jouluruokia sekä metsäkaurispaistia. (Se jos mikä oli hyvää!!) Nams. Tuota voisi todellakin syödä toistekin.
Jälkiruoaksi kahvia ja joulutorttu. Ihanaa! Perinteisistä joulumakeisista pitäydyin kaukana.
Perinteen mukaan joulun aikaan kuuluu pulkkamäki mieluusti lasten seurassa. Pulkkamäki onkin tehotreeniä pakaroille, suosittelen -lisäksi se on hauskaa :)

Olen siis jouluihminen, rakastan tätä vuoden aikaa. Koti pukeutuu punaiseen, valkoiseen ja harmaan eri sävyihin. Todella kaunista. Aito kuusi olohuoneeseen tuomaan tuoksuaan. Pieniä lahjoja, mielellään itse tehtyjä, rakkaille ihmisille.
Tämä aika <3

Rauhallista itsenäisyyspäivän jälkeistä aikaa.

Uusia tapoja

2010-11-30T12:22:00.000+02:00

Minä olen aamuihminen, mutten ole koskaan oppinut syömään aamupalaa. Tavallinen aamuni alkaa kahvilla ja vitamiinijuomalla. Joskus nuoruudessa söin aamupalaa, sitten se jäi -miksikö? En todellakaan osaa sanoa. Kai pelkäsin aamupalan kaloreita, tunsin itseni vahvaksi kun en syönyt aamupalaa.
Viimeisen kuukauden aikana olen saanut noottia aamupalattomuudesta, kuinka en jaksa jos en syö (minkä terveydenhuollon ammattilaisena tiedän itsekin, sillä paasaan samaa asiaa asiakkailleni). Jotenkin itse on vaan vaikeaa toteuttaa neuvoja. Ratkaisu? Vierestäni heräävä mies tekee aamupalan minulle, samalla kun itselleenkin. Kätevää? Kyllä Täytyy myöntää, että olen kyllä huomannut aamupalasta olevan hyötyä. Olen saanut energiaa ja jaksan päivän paremmin, enkä ole lounaalla niin nälkäinen. Loistavaa! Miten ihmeessä en ole tajunnut tätä aiemmin? Luultavasti laiskuuttani.

Lisäproteiininen ruokavalio on ollut loistava! En todellakaan ole nälkäinen. Tällä jatketaan!
Kuten myöskin uintia. Ihanaa! :)

Mukavia pakkaspäiviä!

Vanhan harrastuksen parissa

2010-11-26T11:29:00.000+02:00

Viime viikolla tein jotain mitä en ollut tehnyt moneen vuoteen.. Kävin uimahallissa uimassa! Lapsuusvuosista nuoruusvuosiin olen ollut aktiivi uimari ja harrastuksen lopettamisen jälkeen en käynyt muutamaan vuoteen uimahallissa uimassa. Kunnes innostuin uudelleen. Innostus lopahti kuitenkin uuden (siis entisen) parisuhdeteen alkaessa.. Halliuimattomuutta kesti 4 vuotta.

Viime viikolla minut ylipuhuttiin uimaan. Oli kyllä kivaa, tosin seurakin oli.. hmm. ihanaa. Eilen kävin jälleen uimassa, samaisessa ihanassa seurassa. Kuinka ollakaan -norppa minussa nostaa päätään. Uiminen tuntuu helpolta, vedot menevät oikein ja hengästyn kunnolla. Ajattelin, että tästä teen itselleni tavan. Uiminen tuo lisävaihtelua koiran ulkoilutuslenkkeihin. (Ja tuo mies ehdotteli minulle jo hiihtämistä.. yllättäen hiihtoa vihaava ihminen saattaakin löytää itsestä ladulta! Tosin ensin pitää ostaa sukset!)

Olen onnellinen omaan aktiivisuuteeni. Tuntuu hyvältä kun olen saanut itsestäni irti :) Tätä lisää.

Tänään pääsen pitkästä aikaa kampaajan tuoliin rentoutumaan. Katsotaan millainen "uusi minä" tuolista nousee.

Ihanaa viikonloppua. Älkää pelästykö paukkupakkasia!

Nenän nyrpistystä ja kulmien kurtistusta

2010-11-23T10:52:00.000+02:00

Ihana talvi toi viimein lumen ja valoisuuden! Moni sanoo, ettei talvella voi liikkua kun pakkanen on kylmä. Itsekin aamulla kurtistin kulmiani nähdessäni lämpömittarissa -9astetta lukeman. Hyr! Kylmä, mutta kylmempikin voisi olla.
Pitkät kalsongit, lämpöpaita, fleese ja ulkovaatteet. Kyllä tarkeni! Kävely oli olevinaan reipasta, mutta askellut harmillisen lyhyttä. Lämmin tuli ja koira sai ulkoilua. Ja luonto - niin kaunis! Huurteiset oksat saavat väkisinkin hymyn huulille.

Ulkoilun jälkeen olo on reipas ja pirteä. Kuppi kuumaa glögiä ja kutimet käteen. Täydellistä.

Olen huomannut, että asenteeni laihduttamiseen on muuttunut (jälleen). Enää minulla ei ole pakottavaa tarvetta laihtua,vaikkakin halua pudottaa vielä 20kiloa elopainostani. Ulkoisesti alan hiljalleen olla tyytyväinen. Tyytyväisyyden tunteeseen vaikuttaa tuo mies, kuka tykkää minusta juuri tälläisenä. Hän on kannustanut minua liikkumaan uusissa lajeissa ja syömään terveellisesti, kuitenkin painostamatta. Hän kantaa minusta huolta -mikä on minulle uutta. Ex-miestäni ei tippaakaan kiinnostanut! (ja mihin se johtikaan..!)

Kaikenkaikkiin minulla menee siis hyvin. Paino on samoissa lukemissa kuin aiemminkin. Katsotaan tapahtuuko ennen joulua jotain..
ps. Muistatteko, että veronpalautusrahat kolahtavat pian tileille.. Shopping :)

Elämä hymyilee

2010-11-15T11:20:00.001+02:00

Ensin, Lämpimästi tervetuloa uudet lukijat!

Minulla on niin hyvä olla. Olen löytänyt sisäisen tasapainon ja olo on seesteinen.
Ruokavalio on melko hyvissä kantimissa, paremminkin voisi olla, mutta myös paljon huonommin.
Kokeilen edelleen vähähiilihydraattista ruokavaliota, enemmän ja vähemmän onnistuneesti. Olen kuitenkin tehnyt havainnon, että runsaasti hiilihydraattia ja vähän proteiinia sisältävät ateriat tekevät olosta todella nuutuneen. Pahimmillaan hiilaripöhöaterian jälkeen nukahdan! Iik! Ei näitä enää!

Lisäksi olen huomannut asenteeni muuttuneen, esim. aiemmin rakastamani karkit eivät olekaan enää hyviä tai ihania. En jaksa käsittää kuinka olen voinut syödä niin paljon karkkia! Onneksi silmäni avautuivat :)
Toki minäkin syön vielä karkkia, en sitä kiellä, mutta annoskoot ovat todella paljon järkevämpiä.

Kymmenen "uusien elintapojen opettelu! -kuukautta on tuottanut tulosta! Hyvä minä :) Hyvä me onnistuvat!

Päivitystä

2010-11-08T10:36:00.000+02:00

Pahoittelen blogihiljaisuutta. Elämässäni on ollut kaikenlaista kiirettä, tai no ei nyt niinkään kiirettä, paremmin muuta tekemistä. Katsellaan nyt mitä elämä tuo.. Olen kuitenkin varovaisen onnellinen.

Puntari heitti tänään lukemat 94.4kg. Ei huono.
Liikuntaa olen harrastanut kiitettävästi ja ruokailutkin ovat kunnossa.
Olenkin ajatellut karsia ruokavaliosta ylimääräiset hiilihydraatit.. Vaikka olen sitä tehnytkin jo aiemmin mutta nyt ajattelin katsoa asioita vielä tarkemmin.
Ai miksikö? Luin veriryhmänmukaisesta ruokavaliosta ja löysin itseni tyyppiesimerkeistä. Ajattelin siis kokeilla vähähiilarista ruokavaliota, josko sitä vaikka olisi energisempi :)
En kuitenkaan ajatellut noudattaa ruokavaliota orjallisesti vaan suuntaa antavasti. omaakin järkeä saa käyttää ja se on jopa sallittua.

Tälläistä tänään. Mukavaa päivää, hymy korviin :)

Kahisevia lehtiä, pientä pakkasta ja leijailevaa lunta

2010-10-26T09:05:00.001+03:00

Tämänlaisia päiviä rakastan. Kun aamulla työnsin nenäni ulos, hymy nousi kasvoilleni.
Raikas aamuinen ilma, pieni rapea pakkanen, lehdet kahisevat kenkien alla.
Koira on astetta virkeämpi ja reippaampi. Kuin sekin tietäisi mitä tuleman pitää.
Aamulenkki sujuu kuten aina. Juuri ennen kotiin saapumista alkaa hiljalleen leijalla lunta.
Tätä minä rakastan <3

Lähes yksivuotias

2010-10-21T12:20:00.002+03:00

Selatessani vanhoja kirjoituksiani huomasin blogin täyttävän ensi kuussa vuoden! Blogini on siis kävelemään opetteleva taapero :D

Aloitin blogin silkasta uteliaisuudesta, lisäksi tarvitsin paikan jossa voisin olla lihava minä -niin itsesäälin kuin onnenkin tunteina. En uskoni blogin jatkuvan näin pitkään, enkä varsinkaan uskonut että voisin laihtua näin paljon. Toki tavoitteet olivat aina,mutta todellinen usko puuttui. Ehkä se olikin epäonnistumisen syy.

Tämän vuoden tekstit ovat käsitelleet myös elämäni muita osa-alueita. Avioero oli liikkeellepaneva voima. Jos ex-mieheni lukisi tätä blogia niin voisin kiittää häntä. Hänen petturuutensa ja kusipäinen käytöksensä luultavasti pelastivat henkeni. En uskalla miettiä kuinka painava olisi, jos olisimme vielä naimisissa ja kuinka huono itsetunto minulla olisi. Onneksi tuolle asialle ei tarvitse uhrata sen enempää aikaa :)

Olen onnellinen. Olen itsevarmempi. Olen kuullut kehuja, sellaisia joita en ollut kuullut vuosikausiin (edes exäni suusta). Minun on hyvä olla näin. Laihdutusprojekti jatkuu kunnes olen tavoitteessani. Toivoisin, että voisin saavuttaa tavoitteni ensi kesään. realistisempi tavoite voisi olla vuoden päässä. Aikaa minulla on, koko elämä. Tämä on vasta alkua!

ps. Tervetuloa uudet lukijat, toivottavasti viihdytte Dieettitytön matkassa.

Avautumista

2010-10-19T09:15:00.002+03:00

Sairasteluviikon jälkeen puntari näytti karmaisevan totuuden. Ikäväkseni pitää todeta, että sairastaessa syön mitä mieli tekee ja yleensä se on kaikkea muuta kuin järkevää.
Onneksi tauti on ohi ja olen päässyt takaisin normaaliin elämään ja liikkumaan. En olisi uskonut, että liikkumattomuus tekee kiukkuisaksi - mutta kyllä se tekee.

Onneksi huomasin aamulla karmivien lukemien kadonneen, ja paino on palautunut normaaliin. Tai eihän se mikään normaalia ole kun ylipainoa on! Kuitenkin :D

Aamulla katselin työmatkalaisia ja heidän pukeutumistyylejään (ja tietty millaiselle vartalolle nämä vaatteet olivat verhottu). Huomasin, että pukeudun melko keskiverrosti, lämpimästi päälle niin ettei napa vilku. Tyyliä on muttei yliampuvasti.
Kieltämättä joidenkin ihmisten kohdalla tuli mieleen, että ovatko he edes katsoneet peiliin lähtiessään kotoa. Vaikka legginsit ja kaikenmaailman tunikat onkin muotia niin ei se tarkoita niiden sopivan kaikille vartalotyypeille. Eivätkö ihmiset omista kokovartalopeilejä vai ovatko he sokeita? (Anteeksi vaan)

Vaatteista puheenollen -päätin että osan veronpalautusrahoja suuntaan oman vaatekaappini kunnostamiseen. Haluan lisää kunnollisia perusvaatteita; farkkua, paitaa ym. Toivottavasti minun ei tarvitsisi marssia Generous-osastolle.. Mieluummin shoppaisin esim VeroModasta farkut. (En siis ole koskaan ostanut kyseisestä kaupasta mitään, kun en mahdu heidän kokotauluihinsa).
Toivossa on hyvä elää, erityisesti kun motivaatio on korkealla.

Syksyistä tiistaita!

Poskiontelotulehdusta ja kuumetta

2010-10-14T10:13:00.000+03:00

Olen kipeenä. Lääkäri vahvisti omat epäilykseni. Poskiontelotulehdus ja siihen liittyvä kuume.
Hitto. Toivottavasti antibiootti alkaa pian purra.
Sairastaminen on typerintä mitä tiedän. Haluaisin ulos raikkaaseen syysilmaan, mutta ei.. Ehkäpä viikonloppuna :)

Pettymyksiä ja itsensä rääkkäämistä

2010-10-11T12:29:00.001+03:00

Viikonloppuna tuli dokumenttia kaksosista ja siitä kuinka kaksoset ovat auttaneet tutkijoita selvittämään mikä on geenien tuottamaa ja mikä ympäristön vaikuttamaa ja mikä yhteistä. Viime jaksossa tarkasteltiin mm. painoasioista. Jaksossa selvisi, että toisille ihmisillä nk. lihavuusgeeni aktivoituu ja toisilla ei. Tällä selvittyy miksi toiset lihovat herkimmin kuin toiset. Toki myöskin opitut tavat vaikuttavat painosuhdanteisiin. Samaisessa jaksossa todettiin myös, että alavartalon rasvakudokset eivät lisäänny vaan suurenevat, kun taas vyötäröllä rasvasolut lisääntyvät.

Vaikka jakso olikin mielenkiintoinen, en voinut muuta kuin harmitella. Minulla on lihavuusgeeni aktivoitunut ja näin ollen laihtuminen on vaikeampaa. Ihan kuin tämä laihduttaminen olisi muutenkin niin helppoa!
Geeneistä huolimatta aion onnistua laihduttamisessa!

Eilisestä tulikin itsensä rääkkäämisen päivä. Lenkkiä reilu tunti, lihaskuntoa päälle. Voin sanoa, että illalla väsytti!

Liikuntakärpäsen purema

2010-10-05T10:59:00.000+03:00

Liikuntakärpänen on puraissut minua todella. Kaipaan hikiliikuntaa, kunnon rääkkiä. Olenkin tehnyt muutamana viimepäivänä kunnon lenkkeilyä koiran kanssa. Olo on fyysisesti ja henkisesti mitä parhain.
En malttaisi odottaa, että pääsen ulos! (Tässä vaiheessa työ haittaa harratuksia, mutta en valita. Onneksi intoa riittää illallakin vielä) :)

Reipasta päivää!

2010-10-03T09:14:00.000+03:00

Vihaan tätä vaihetta. Kun repsahduksen jälkeen palaa ruotuun, tuntuu kroppa pitävän kiinni läskistä entistäkin tiukemmin. Olen tämän viikon ottanut kevyemmin ruuan kanssa ja liikkunut normaalisti, toivoen edistymistä.
Kissan viikset! Viikon saldona on painonnousua muutama satagrammaa. Vaikka tiedänkin tämän olevan vain hetkellistä, niin ärsyttää silti.

Olen miettinyt laihduttamisen motiiveja. Kuinka monelle terveydenhuollon ammattihenkilöt ovatkaan kehoittaneet laihduttamista - riittääkö se motiiviksi? En usko. Oma tahto muutokseen pitää olla.
Monet haluavat laihtua terveydellisistä syistä, parantaa vanhoja vaivoja ja ehkäistä uusia. Sitten on ulkonäköseikat. Uskon, että kaikki laihduttajat haluavat näyttää paremmalta, vaikka sanovatkin olevansa sinut itsensä kanssa.

Entä minun motiivini? Alkuun halusin ehkäistä sairauksia ja näyttää paremmalta. Minä en todellakaan ollut sinut kilojeni kanssa! Pudonneet (15) kilot ovat tuoneet parempaa terveyttä ja helpompaa olemista itsensä kanssa. Ja näytän paremmalta. :D
Olen matkani puolivälissä. Myönnän olevani pinnallinen. Motiivini laihtumiseen ovat puhtaasti ulkonäölliset syyt. Haluan kaventua ja laihtua, näyttää hyvältä. Tiedän, että itsetuntoni paranee sitä mukaan kun projekti etenee.

Päätin etten lannistu. Haluan saada tuloksia ja ne tulevat sitkeällä pitkäjänteisellä työllä.
Rauhallista lokakuun ensimmäistä sunnuntaita <3

Herrrrkku!

2010-09-29T13:49:00.001+03:00

Aiemmin olenkin kertonut olevani karkkihiiri, kuka pahimpina aikoina mussutti kilon karkkia kerralla.
Olen yrittänyt vältellä irtokarkkitiskiä sortumisen pelossa. Tai yleensäkin makeishyllyä. Minulla karkki on se iso paha heikkous. hmm. Karkkinarkkari.

Tiesin tämän päivän olevan raskas ja kaipasin piristystä. Kipaisin aamulla kauppaan ja meinasin ostaa namusäkin, kunnes muistin IFAn. Kesällä nautin IFAn pastilleista järjettömän paljon. (Pastillit ovat siis salmiakkia, kätevässä pienen 34g rasiassa) Niin hyviä. Sopivasti makeita ja suolaisia. Eikä haittaa vaikka söisi koko rasiallisen :) Samalla hinnalla toki saisi enemmänkin namuja, mutta olkoon. Panostetaan laatuun. (ja ajatellaan linjoja) :D

Muuten tämä päivä onkin mennyt työntäyteisesti. Nyt on ensimmäinen hetki ilman asiakasta. huh. Odotan pääsyä kotiin ja ulos! Tänään ajatuksissa olikin pidempi ulkoilu, kun on niin kaunis ilmakin.

Nautinnollista syyspäivää.

Pieniä päätöksiä

2010-09-26T13:36:00.000+03:00

Eilinen juominen ja syöminen tuntuu vartalossa ihmeen vähän. Olen siis eilen ollut pitkästä aikaa viihteellä, tosin melko kiltisti. Otin vain kaksi siideriä :) Mutta ruokaa tuli nautittua yli oman tarpeen. Huh!
Aamulla oli raskas ja väsynyt. Onneksi en juonut enempää.

Rauhallinen aamupala, jonka jälkeen reippailemaan ulos. Kävimme äidin kanssa kävelemässä Hopeavuorella (ihanaa mäkistä mutkittelevaa maastoa). Tuo reitti on koiran kanssa ulkoiluun ihan paras. Tykkään!
Ulkoilun jälkeen olen aina täynnä virtaa ja jaksamista. Syksyinen ilma antaa niin paljon voimaa.

Tein periaate päätöksen. Haluan huolehtia ruokavaliostani vieläkin paremmin. Lähinnä siis katsoa millaisia tuotteita kaupasta ostan kotiin. Olen onnekas kun olen työelämässä,jonka myötä taloudellinen tilanne on melko hyvä. Itse muutokset.. Aiemmin olen syönyt kalaa melko vähän, tähän haluankin muutoksen. Eilen ostinkin pitkästä aikaa irtotiskistä kylmäsavulohta, nams. Toki olisin voinut ostaa vakumipakattua kalaa, edullisemmin mutta halusin panostaa laatuun. (Joo en halua snobbailla..) Lisäksi haluan panostaa hedelmiin ja kasviksiin.
Tästä siis eteenpäin. :) Rauhallista sunnuntaita.

Dieettityttö on NEITI

2010-09-23T09:45:00.001+03:00

Eilen se oli kolahtanut postiluukusta. Päätös avioerosta. Dieettityttö on virallisesti eronnut ja NEITI.
En ole surullinen vaan helpottunut, viimeinkin päätös tuli saan suljettua lopullisesti avioelämän jakson.
Oletin, että kirje päätöksestä olisi herättänyt tunteita, mutta ei. Olen tehnyt eroa jo niin pitkään. Tämä oli viimeinen piste.

Dieettityttö on virallisesti sinkkuneiti -katsotaan mihin elämän kuljettaa ;)

Puuro päivässä pitää mielen virkeänä

2010-09-21T10:59:00.000+03:00

Olen hullaantunut puuroihin, jälleen kerran. Joka ikinen syksy jaksan hullaantua aina uudelleen.
Tällä viikolla vuorossa on 4viljanpuuro ja kaurapuuroa. Hyvin haudutettuna, paitti töissä mikropuurona.
(Kyllä mikropuurona, mutta ei sellaisena limaisena liisterinä vaan pehmeänä ja täyteläisen makuisena)
Puuron sekaan tietenkin marjoja tai hedelmiä. Hyvää!

Eilen oli ihan yyberväsyttävä päivä. Töistä suoraan kävin istumassa tunnin kampaajan tuolissa (mikä ei kyllä piristänyt lainkaan) minkä jälkeen kiirellä kotiin koiran luo. Simahdin sohvalle täysin Emmerdalen aikana. Onneksi heräsin ajoissa! huh! Onneksi lenkki koiran kanssa piristi edes vähän.
Selkeästi siis päivän ruokailut eivät ole kohdallaan kun tuollainen väsymys iskee!

Ruokailutarkennuksen aloitinkin Kiloklubiin että omaan päiväkirjaan. Ai miksi kahteen paikkaan? Koska aina ei pääse koneelle, ja niin en unohda suupaloja :) Kätevää.

Muistinko kertoa, että miehet ovat epäjohdonmukaisia ja typeriä otuksia? No ainakin tämä eräs yksilö.

Ai kamala!

2010-09-20T08:26:00.000+03:00

Olen pitänyt pientä taukoa puntarilla käymisessä. Ei olisi pitänyt. Olen huomannut, että puntari saa minut ruotuun ja motivoi jaksamaan.
Eilisen mässypäivän "kunniaksi" kävin aamulla vaa' alla. AI KAMALA! 95.5kg!!
Okei, ei paha mutta liikaa silti!

Luulin todella osaavani hiljalleen syödä oikein ilman jatkuvaa vahtaamista, mutta en ilmeisesti osaa. Olen pettynyt. Olen antanut himoilleni vallan ja unohtanut järkevän syömisen.

Tänään aloitan taas kiloklubilla seurannan liikunnoista ja syömisistä. Pakkohan tähän hommaan on saada tolkku. Yhdestä asiasta iloitsen, vaatteet eivät kiristä -ainakaan vielä!
Toivoa siis on.

Haluan kiittää teitä lukijat. Olette minulle ihmeellinen voimavara mikä auttaa jaksamaan. Kirjoittaminen on kuin potku perseelle, eli voin luvata kirjoittamisen säännöllistyvän jatkossa.
Haluan päästä ysikymppisistä eroon ja siirtyä pienenpään painosarjaan. :) Tahdon niin kovasti.

--
Viimeiseksi haluan avautua harmistani. Harmittaa, että muutama seuraamani "läskiblogi" on hiljentynyt. Haluaisin kuulla heidän kuulumisistaan, joten kirjoittakaa nyt ihmeessä. Rip, rap -piti olla jo!

Mukavaa päivää!

Takaisin normaaliin elämään

2010-09-17T12:54:00.000+03:00

Ihana olla jälleen terve ja takaisin normaalissa elämässä. Kotona makaaminen oli käydä nuppiin, onneksi olen päässyt jo kunnolla lenkille! Voi kuinka lenkkeilystä nauttiikaan. (oli kyllä kiva päästä myöskin töihin)

Viikonloppu kolkuttelee ovella ja kampaajalla käynti aloittaa rentoutusviikonloppun hienosti. Laitetaan hiukset syyskuntoon :) Meinasin laittaa raitoja tukkaan ja siistiä muutenkin. Eli ihan perussettiä tiedossa.
Tällä hetkellä hiukseni ovat auringonvaalentamat kirkkaan vaaleat. Jotenkin on liian blondi olo. Kaipaan hiuksiini syvyyttä jota raidat tuovat. Kuivan karheat latvat saavat myös kyytiä ja tilalle tulee muodikkaampi tukka.

Viikonlopusta tulee muutenkin hemmottelun aikaa. Päätin nauttia hiljaisuudesta ja viettää aikaa kotona, koiran kanssa. Hiljaisia, hitaita aamuja kahvin ja aamupalan kanssa. Lenkkeilyä (toivottavasti) auringonpaisteessa. Hyvää ruokaa (kalakeittoa). Ah. Neulomista unohtamatta.
Mielestäni täydellistä elämää.

Rentouttavaa viikonloppua ihanat lukijani!

Syysflunssaa

2010-09-15T12:20:00.000+03:00

Olen sairastellut sunnuntaista asti. Maanantaina olin töissä, mutta eilen luovutin. En jaksanut enää. Väsymys, lämpöily ja lihaskivut veivät voiton. Eilen ulkoilutin koiraa 2x 20min ja olin kuolla matkalla. Jalat olivat hapoilla heti, ei vain ollut voimia kävellä, edes hiljaa.

Onneksi tänään alkaa helpottaa. Tänään meinasin tehdä kevyen ulkoilun, hiljaista kävelyä ja huomenna palaan töihin. Alkaa tämä kotona kökkiminen käydä tylsäksi, vaikkakin koiruli on ollut tyytyväinen :)

Flunssan aikana ruokailut ovat olleet kamalat. Ensin en syönyt, sitten söin kaikkea mitä kiinni sain. Onneksi tämä tauti alkaa olla voiton puolella. Ei tälläistä ruokailua kestäisi kukaan. (MITEN OLEN VOINUT AIEMMIN SYÖDÄ NÄIN??!! OMG)

Mukavaa päivää. Pysykää terveinä.

Terveystarkastusasiaa

2010-09-11T09:44:00.001+03:00

Kuten aiemmin kerroin, olin menossa työnajantan vaatimaan (ja kustantamaan) terveystarkastukseen. Kävin työterveyshoitajan ja työterveyslääkärin vastaanotoilla.

Jännitin tarkastusta ihan hirveesti. Hullua koska teen samanlaisia tarkastuksia työkseni! Kuitenkin kun tämä kolahti omalle kohdalleni olin kauhuissani. Pelkäsin ja jännitin.
Okei tätsy oli ihan kiva. Minusta tuntui, että selitin ehkä liikaakin asioitani. Täti seurusteli tietokoneen kanssa eikä minun kanssani. Kyllähän hän muutaman kerran nosti katseensa ja katsoi minuun. Hymyilikin.
BMI-asioista hoitaja ei sanonut mitään, tai ehkä hän ei ehtinyt kun kerroin jo laihtuneeni melko paljon. Seuraava kysymys oli oletettu: MITEN TEIN SEN? Ymmärrän kyllä. He Halusivat varmistan etten ole syömättä tai millään dieetillä.
Kokonaisuudessaan tarkastus meni todella hyvin. En saanut pelkäämääni kritiikkiä ja ohjausta, onneksi. Luultavasti pääsin helpommalla ammattini puolesta.

Lääkärin tarkastus meni hyvin samoilla linjoilla kuin terveydenhoitajankin. Hän haastatteli kohteliaasti ja kuunteli. Kyseli ja tarkensi. Lisäksi tutki hyvin. Minulla on kuin onkin lievä skolioosi alaselässä. (eli suomeksi selkärangassa on mutka alaselässä)
--
Olen ollut tällä viikolla tosi väsynyt työpäivän jälkeen. Liikaa uutta asiaa :/ Mutta en valita. Illalla lenkkeilen ja yritän jumpata. Vaikka olenkin ollut väsynyt olen yrittänyt välttää ylimääräistä mussutusta.. Ja olen epäonnistunut. Tämä viikko on mennyt ruokailuissa penkin alle. On tehnyt mieli syödä kaikkea epäterveellistä. KAMALAA! Tiedän pystyväni palaamaan ruotuun joten en ole huolissani.

Ihanaa kiireetöntä viikonloppua kaikille. Nauttikaa kuulaista syyspäivistä.

Sun kanssas katson maailmaa ja samaa unta nään..

2010-09-05T20:23:00.000+03:00

Oletteko huomanneet kuinka paljon ylipainoisia ja lihavia on keskuudessamme? Tämä ei ehkä ole oikea paikka hämmästelylleni, olenhan itsekin ollut todella tukevassa kunnossa. Vaikka olenkin nyt laihempi, niin silti voisin olla laihempi. Hämmästelen kuitenkin. Ovatko ihmiset todella tyytyväisiä elämäänsä, ulkonäköönsä ja vointiinsa? En usko!

Mistä johtuu, että kansakuntamme on lihavaa? Kaikilla ei voi olla masennusta tai parisuhdeongelmia tms. Mikä saa kansakuntamme lihomaan? Stereotypiana voitaisiin sanoa, että lihavat mussuttavat mikro- ja pikaruokaa, sipsejä ja karkkeja. Onko todellakin niin? Onko terveellinen ruoka niin kallista? Onko ihmisillä niin kiire ettemme ehdi enää tekemään kunnollista ruokaa?

Minun tarinani on monelle tuttu. Olin lapsesta asti pyöreä ja minua verrattiin sirpakkaan aka. laihaan siskooni. Ehkäpä itsetunto-ongelmani alkoivat jo tuolloin. Olen pikkutyttöstä asti rakastanut makeaa: keksejä, pullaa, karkkia. MAKEAA! Minulla on ollut jonkin asteinen syömishäiriö (BED). Lisäksi olen syönyt mielialojen muutoksiin; iloon, suruun, onneen ja pettymykseen. Tämä on minun tarinan.
Mikä sinun tarinasi on?

Liikuntaa, liikuntaa ja liikuntaa

2010-08-30T19:18:00.000+03:00

Ylihuomenna alkaa työt. Ihanaa! Voi kuinka olenkaan odottanut töiden alkamista ja sen mukana tuomaa säännöllistä päivärytmiä. Viime päivät olen nauttinut syksystä täysin siemauksin, olen kävellyt ja kävellyt lisää. Luonto tuoksuu hyvälle ja on nautinnollista kävellä. Koirakin tykkää lisääntyneestä liikunnasta.

Tajusin etten ole reiluun kuukauteen laihduttanut, siis todella laihduttanut. Olen syönyt mitä olen halunnut, nauttinut ehkä ajoittain liikaakin. Olen kuitenkin tyytyväinen ettei paino ole noussut. Ehkä olen oppinut herkuttelemaan kohtuudella? Pah, kuka tietää. Tosiaan paino on samoissa lukemissa kuin aiemminkin ja mitat myös. Pitänee siis olla tyytyväinen.
Päätin, että nyt aloitan taas tavoitteellisen laihdutuksen. Ehkäpä pelkään tulevaan terveystarkastusta (kyllä, olen menossa elämäni ensimmäiseen työpaikan terveystarkastukseen. IIK). Tiedän, että minulla on perusasiat hyvin, olenhan laihtunut puoleen vuoteen 20 kiloa. Suunta on oikea, onhan se silti jännää. Raportoin sitten miten tarkastus meni.

Tosiaankin, olen ajatellut josko laihtuisin syyskuun aikana alle 90 kiloon. Muutama kilo siis. Ei luulisi olevan paha? Noh kokeillaan. Ensi kesään mennessä haluaisin olla tavoitepainossani. Katsotaan miten tytön käy.
Motivaatio on ainakin korkealla! :)

Syksyisiä terveisiä keittiöstä

2010-08-26T16:35:00.001+03:00

Syksy on todella saapunut. Villaneuleet, lapaset ja pipot on kaivettu esiin. Päälle uskalsin sujauttaa vasta villaneuleen, muille villavaatteille taitaa olla liian aikaista. Syksyn viima on saanut minut miettimään talvivaatteita. Minun on pakko ostaa uudet toppavaatteet, viime vuotiset ovat auttamatta liian isoja. Olen muutenkin miettinyt vaatevarusteitani. Vaatteeni ovat kivoja, osa tosin liian isoja. Mitä niille pitäisi tehdä? Myydä? ehkäpä. Vaatteet ovat kuitenkin melko uusia, tuntuu turhalta antaa ilmaiseksi esim Konttiin (olkoonkin tarkoitus hyvä). Lukijat, mitä te olette tehneet isoille vaatteille?

Syksy on tuonut mukanaan syksyiset ruuat -keitot ja pataruoat. Olen kaivannut kunnon keittoja! Liedellä poriseekin jauhelihakeitto, nams. Kesällä tuli syötyä niin huonosti, että hävettää. Onneksi syksy on tuonut mukanaan tavallisen ruuan ja ruuanlaiton. Keittiössä on ihanaa häärätä tuoksujen ja hyvien raaka-aineiden keskellä. Ja tuoksut! Ah. Erityisesti keitot tuoksuvat NIIN hyville.

Nyt höyryävää keittöä ja tuoreita sämpylöitä. Sitten voikin suunnata raikkaaseen ilmaan lenkille.

Hämmästelyä

2010-08-24T07:52:00.001+03:00

Tiedän kuulostavani kliseiseltä kun sanon hämmästyväni peilikuvaani päivittäin. Hämmästelen, että peilistä ei katso se lihava, itsensä rumaksi tunteva ja huono itsetuntoinen nainen.(Kuka sieltä katsoi tammikuussa) Minusta on edelleenkin ihmeellistä katsoa vatsaani, se todella on litistynyt ja pienentynyt. Tuntuu niin uskomattomalta, että peilistä katsoo kaunis nainen.

Tämä on minun elämäni suurin onnistuminen. Elämä todella on ihanaa!

ps. Enää viikko lomaa. Taisin kertoa, että olen saanut vuodeksi työsopimuksen?! Olen tosi, tosi onnellinen. Tuntuu, että elämä järjestyy :)

Syksyn tuoksua

2010-08-22T09:53:00.000+03:00

Aamuisella lenkillä huomasin syksyn tuoksun. Yöllä oli satanut ja ilmassa oli syksyä. Voin jo kuvitella värikkäät lehdet maassa kahisemassa jaloissa, kirpeä ilma kasvoilla ja sormissa. Syksyn tuoksua ja tuntua. Kuten olen aiemmin kertonutkin, syksy on ihanaa.

Tälle syksylle olen tehnyt muutamia suunnitelmia. Olen päättänyt ostaa kunnon coretex-ulkoiluvaatteet, jotta voin ulkoilla ilmalla kuin ilmalla. Lisäksi olen tilannut elämäni ensimmäisen toppaliivin. (Tällä vartalolla se saattaisi jopa näyttää hyvältä päällä.) Toppaliivin kaveriksi aion neuloa itselleni kivan neuleen. Valmiin neuleen voisin esitellä vaikka täälläkin. Nyt minulla ei ole syytä kitistä etteikö olisi sopivia vaatteita syksyn ilmoille. Eikä siis ole syytä kyyhöttää sisällä sohvalla. Haluan olla aktiivinen myös syksyllä!

Olen eronnut. Perjantaina juhlimme pienellä porukalla "Erobileitä". Hyvää seuraa, erinomaista ruokaa ja juomaa. Ihanaa. Ilta onnistui todella hyvin, olen erittäin tyytyväinen. :) Olen tyytyväinen elämääni.
Voisi sanoa, että olen kääntänyt uuden lehden elämässäni, tai aloittanut uuden kirjan kokonaan. Olen sisustanut kotia ja panostanut itseeni. Kerrankin. Olen oikeasti tyytyväinen elämääni <3

Uudet lukijat, tervetuloa! Toivottavasti viihdytte Dieettitytön matkassa. :)

Päivitystä vaatekaappiin

2010-08-12T11:01:00.000+03:00

Elämänmuutoksen aikana olen joutunut uusimaan vaatteita suhteellisen tiuhaan tahtiin. Ennen vihasin vaatekauppoja, mikään ei istunut päälle, vaan näytti rumalle ja kiristävälle. Laihdutuani olen oppinut nauttimaan shoppailusta, tosin vieläkään en kiljahtele riemusta sovituskopissa.
Olen tehnyt löytöjä myös omalta vaatekaapilta. Päälleni mahtuu vaatteita, mitkä mahtuivat KOLME VUOTTA sitten! OMG!! Uskomatonta. Olen myös ostanut uusia vaatteita ja heittänyt surutta vanhoja, nuhjuisia pois. Tosin kalliita merkkivaatteita en ole raaskinut ostaa, en vielä kun muodonmuutos on kesken. Ehkäpä uuden vuoden alennusmyynneissä ostan laadukkaita vaatteita :)

Minusta tuntuu uskomattomalta, että tammikuussa koon 48 (h&m:n) housut olivat minulle tiukat ja nyt koko 44 mahtuu päälle. Senttejä on hävinnyt ja paino on pudonnut. Hiljalleen alan uskoa, että minä todella pystyn tähän. Olen tehnyt elämänpituisen muutoksen.
--
Helteiden loppumisen kunniaksi olen aloittanut aktiivisemman elämän. Kesäaikaan tein vain puolentunnin lenkkejä ja lyhyet lenkit alkoivat aiheuttaa levottomuutta jaloissa. Ilmojen viilettyä on ollut luksusta päästä tunnin lenkille. Voi ihanuutta. Koira tykkää ja minäkin. Levottomuuskin helpotti.

Ruokailut ovat päin honkia. Kaipaan normaalia elämää, ruokahalua. Rakastan ruuanlaittoa. Minusta ruokaa on ihanaa laittaa, etenkin jos ruokailijoita on enempi. Toivottavasti syksyn myötä into ruuanlaittoon palaa. Kaipaan kunnon ruokaa.

Minä olen ollut ihminen, kuka on saattunut lähteä mihin vuorokauden aikaan tahansa hakemaan herkkuja tms kaupasta. Useimmiten ostin karkkia ja muuta epäterveellistä. En muista nautinko syömästäni ruuasta, ehkä jonkin verran, mutta usein sain morkkiksen kaikesta syömästäni.
Nyt en viitsi lähteä kauppaan, vaikka se onkin vieressä. Suhteeni ruokaan on muuttunut täysin. Ruuasta on tullut polttoainetta, jota ilman ei pärjää. Älkää ymmärtäkö väärin, nautin ruuasta kyllä, mutten viitsi hakea esim karkkia kaupasta. Kaipa se on oikeanlaista laiskuutta ;)

Dieettityttö päättää avautumisen ja suuntaa ruuanlaittoon. Tänään vuorossa olisi paistettua kanaa ja salaattia. Nams!

Melkein syksyn tunnelmaa

2010-08-05T14:02:00.003+03:00

Tervetuloa uudet ja vanhat lukijat!

Oletteko huomanneet, että illoista on tullut tosi viileitä?
En voi olla hehkuttamatta kuinka onnesta soikeana olen syksyn odotuksesta. Pimenevät ja viilenevät illat tarkoittavat minulle fleesepeittoja, kynttilöitä ja itse neulomia uusia villavaatteita. Kuvitelkaa iltaa patiolla. Muhkea fleesepeitto, kynttilöiden loistetta lyhdyissä, hyvä kirja ja kuumaa glögiä. Ah.
[Kyllä, minä olen niitä omituisia ihmisiä, jotka hamstraavat glögiä kaappeihin ja aloittavat lipittelyn jo syksyllä. Minusta on hulluutta, että glögiä saisi juoda vain pikkujoulujen ja joulun aikaan.]

Haluaisin niin leipoa jotain. Jotain ihanaa kakkua tai piirasta. Suolaista tai makeaa. Kukahan nekin söisi jos teen? Halukkaita? Olenkin ajatellut järjestää ystävilleni illanvieton syksyn alkamisen kunniaksi. Minä saan leipoa sydämeni kyllyydestä erilaisia ihanuuksia ja ystävät pääsevät valmiiseen pöytään. Parasta on kuitenkin ystävien seura <3

Lenkkeilyinto on noussut uusiin lukemiin. Haluaisin käydä lenkillä jatkuvasti, ja muutoinkin tehdä fyysisiä asioita. Olen käynyt marjametsällä, lenkillä, siivonnut ja touhunnut muuten. Olenko tullut hulluksi? Ehkä.
Tai sitten olen vain intoa täynnä. Syksy ja uusi elämä. Hyvä olo itsensä kanssa.

Hyvät lukijat, muutama lukija kertoi pudottamiaan lukemia ja siitä iskikin uteliaisuus. Tiedän, etteivät toiset teistä seuraa muiden lukijoiden blogeja joten voisimmeko koota pudotettuja kiloja. Rohkeasti kommentoimaan, uskon että saatte kannustusta ja jaksamista :)

Kuka peilistä katsoo?

2010-08-03T09:54:00.001+03:00

Nyt kun laihdutusta tai paremminkin elämänmuutosta on takana puoli vuotta niin silmäni ovat alkaneet tottua peilistä katsovaan ihmiseen. Aiemmin en nähnyt muutoksia itsessäni, perheeni, ystävät ja tuttavat kyllä huomasivat. Toiset kommentoivat muutosta, toiset eivät.
Olen huomannut, että minussa todella on tapahtunut muutoksia. Pyöreiden kasvojen tilalle minulle on ilmestyneet poskipäät ja kasvoissa muutenkin on muotoa. Vartaloni on muuttunut. Minulla on vyötärö! Voisin jopa kuvailla itseäni reheväksi tiimalasivartaloksi! :O

Muutama viikko sitten juhlin ystävien avioon astumista ja ko bileissä otetut kuvat todistavat muutostani. Tuona päivänä todella tunsin itseni kauniiksi (Kauniiksi tuntemista tapahtui aiemmin TODELLA harvoin, kiitos kusipäisen miehen. Viime aikoina kauniiksi tuntemista on lähes päivittäin). Voisiko sanoa, että itsetuntoni on noussut ja arvostan itseäni? KYLLÄ. Minä todella pidän itsestäni.
Ainankaan minulle itsestäni pitäminen ei ole aina ollut itsestäänselvyys!

Muistatteko mistä koko muutosprosessi sai todellisen sysäyksen? Aivan, avioerosta. Puolisoni haki selkäni takana avioeroa ja ilmoitti minulle asiasta "ohi mennen". Nyt on eron toiseen vaiheeseen enää matkaa 17 päivää, tämä päivä mukaanlaskien. Ei kauan enää. En malttaisi odottaa, että olen todella vapaa hänestä.
Luultavasti osa teistä ajattelee, että Dieettityttö on vain katkera saamastaan kohtelusta ja yrittää todistella täällä voivansa hyvin ja olevansa onnellinen. Todellisuus on, että olen onnellisempi kuin koskaan. Ero on tehnyt minulle enemmän kuin hyvää. Olen viimeinkin oppinut arvostamaan itseäni, laihtuminen on osana tätä arvostusta. Olen viimeinkin myöntänyt itselleni etten ollut onnellinen liitossani. Luulin olevani, huijasin itseäni.
Olen uusiosinkku ja ylpeä siitä <3

Kuten viime postauksessa totesin, minusta on ihanaa kun syksy tulee.
Iltaisin pitää melkein pukea pitkähihaista päälle, jotta tarkenee pissattaa karvakerän. Nautin viileydestä ja hämäristä illoista.
Kuinka ihanaa olisikaan kävellä rakkaan kanssa järven rantaa pimenevässä illassa, olla toisen kyljessä kiinni jottei palelisi. Ehkä joskus.

Aurinkoista päivää. Nauttikaa auringonsäteistä ihollanne :)

Elämää helteiden jälkeen..

2010-07-30T09:23:00.000+03:00

Tervetuloa uudet lukijat!

Ah lämpötila on laskenut 24 asteeseen. Kiitos! Ihanaa! Vaikkakin on "helle" niin viiden asteen tippuminen helpottaa älyttömästi jaksamista. Aamulla oli ihana ulkoilla, viileässä (kyllä, 23 astetta tuntui viileältä).

Painoasiat ovat samoissa lukemissa kuin aiemmin. Syöminen on ok, salaatti on ihanaa helleruokaa. Kevyttä ja helppoa. Nams. Liikuntaa olen harrastanut jonkin verran. Aamulenkit viileämmässä ovat olleet pelastus. Koira on yhtä kypsä helteisiin kuin minäkin. Onneksi nyt viilenee, edes hetkeksi.

Odotan syksyä. Kuulaita, kirpeitä päiviä kun saan laittaa neuleen päälle. Syksy on parhain vuodenaika. Rakastan syksyn värejä ja syksyisiä päivä muutenkin.

Loppuksi tsemppaan kaikki lukijat huolehtimaan ruokailuista ja liikunnoista. Jaksakaa! Etsikää rako liikunnalle ja syökää hyvin :)

Hän on täällä taas

2010-07-22T09:10:00.000+03:00

En ole kadonnut, olen täällä taas. Teknillisistä ongelmista johtuen en ole päässyt päivittämään blogia. Eli tietokoneeni sanoi sopimuksensa irti. Onneksi ystäväni mies sai kuin saikin elvytettyä koneen henkiin. Nyt kiireesti lisämuistia ja toivottavasti hyvä tulee.

Laihdutusasiat ovat hyvällä mallilla. Tosin menkat nostavat aina painoa, en ymmärrä. Ennen vuotoa olen turvoksissa kuin ilmapallo ja vuodon jälkeen paino jää turvotuslukemiin. Eikä mikään auta! Onko teillä muilla tätä ongelmaa?
Eli tällä hetkellä paino on 94.5, mutta en päivitä lukemia sillä tiedän tämän olevan väliaikaista.

Muuten olen tyytyväinen laihisasioihin. Kaikki on mennyt hyvin. Suurempia repsahduksia ei ole tapahtunut, mistä olen erittäin tyytyväinen. Ehkäpä olen oppinut todella syömään järkevästi! :D Tyytyväisyyden hymy nousee huulille kun ajattelen liikuntaa. Olen onnellinen, että olen saanut itseäni niskasta kiinni. Helteillä on helppo vedota kuumuuteen ja jättää liikunta väliin. Mutta kyse onkin mihin aikaan liikkuu! Itse liikun koiran kanssa myöhään illalla (eli 21 aikaan) tai aamulla varhain. Tänäänkin aamulla heräsin klo 5.30 ja tein lähes tunnin lenkin. Ihana viileys. Suihkun kautta aamukahville ja töihin fillarilla. Ihana elämä!

Mukavaa aurinkoista päivää <3

Takaisin arkeen

2010-07-12T12:13:00.001+03:00

Ystävien hääjuhlat vietettiin viime viikonloppuna. Hyvää ruokaa ja juomaa tuli nautittua surutta. Hääseura oli mitä parhainta ja ystävät niin kauniita ja rakastuneita.
Mulle tulee aina häissä rakkauden kaipuu, fiilis että kyllä minäkin haluan naimisiin ja olla yhtä onnellinen kuin tämänpäivän hääpari. Ihaninta ystävien rakkaudessa on, että he näyttävät sen avoimesti. Suudelmin, pienin elein. Todellista rakkautta. Kukapa ei samanlaista haluaisi?

Pienin kauhunsekaisin tuntein kävin aamulla vaa´alla. Pelkäsin suurta lukemaa. MUTTA paino oli pudonnut perjantaista. 92.5kg! Yhdeksänkymmenen haamuraja lähestyy ja fiilis on parhain! Toivottavasti kohta pääsen kirjoittelemaan kahdeksikolla alkavia lukemia.

Kiitos uusille lukijoille. Toivottavasti viihdytte Dieettitytön matkassa. Parhaani yritän viihdyttää teitä. Kirjoittelu saattaa hiipua ensi viikolla, ellen ihmeenkaupalla saa vanhaa konetta kuntoon tai ostettua uutta. Koneeni otti ja sykähti viime viikon torstaina. En tiedä mikä siihen tuli. Ikä? Voi olla. Katsotaan josko ystävä saisi koneen kuntoon.
Kysymys lukijat: Onko teillä kysyttävää minulta? Onko mitään mitä haluatte tietää?

Tippuu, Tippuu!

2010-07-09T07:52:00.001+03:00

Paino putoaa kuin lehmän häntä. Ja olen niin tyytyväinen!
Kyllä syön kunnolla, niin hyvin kuin helteillä voi. Ja kyllä liikun, niin hyvin kuin helteillä kehtaa :D
Tänä aamuna paino oli 93.5kg! Uskomatonta!

Nyt voin hyvillä mielin lähteä viikonloppuna viettämään ystävien häitä <3

Virstanpylväs

2010-07-05T10:52:00.000+03:00

Toinen virstanpylväs alitettu.
Ensimmäinen oli luonnollisesti 100alitus, nyt 95alitus.
Mikä fiilis oli aamulla kun hyppäsin vaakaan ja lukemat olivat 94.9kg
95kiloa on alitettu, takaisin eivät kilot tule. :)
Tsemppi on taas päällä. Ihanaa kun tuloksia syntyy ja ne näkyvät!

Uusi herkku

2010-07-02T22:23:00.003+03:00

Olen löytänyt uuden herkun.
Lasillinen kylmää rasvatonta maitoa ja elovenan tummasuklaa keksi.
Ah. Täydellistä.
Ja kyllä yksi keksi riittää. <3
Lovely!

Tuloksia.

2010-06-28T09:58:00.002+03:00

Kuten lupasin, punnitsin itseni aamulla. 95.0kg. Laskua tapahtuu. Onnellisena tuloksista ajattelin mitata itseni vielä.

Tänään: (muutos vrt.19.4.10) [muutos vrt.15.2]
rinta: 108.5cm (-2,5cm) [-8,5cm]
vyötärö: 94cm (-4cm) [-9cm]
lantio: 108cm (-4cm) [-7cm]
käsi: 33cm (1cm) [-2cm]
reisi; ylä: 66cm (-3cm) [-6cm]
reisi; ala: 56cm (3cm) [-8.5cm]
pohje: 42cm (-0,5cm) [-1,0cm]

Yhteenlaskettu kadonneiden senttien määrä (siis verraten 15.2) on -42cm! HUI! Mihin ne sentit yhtäkkiä ovat kadonneet?

Olo on mitä loistavin! Olen hirmuisen tyytyväinen tuloksiin. Tästä on hyvä jatkaa. Intoa riittää :)

2010-06-27T15:06:00.000+03:00

Juhannuksen aika oli erittäin onnistunut. En ole murehtinut ruokavalioasioita vaan olen syönyt ja juonut mitä mieli on tehnyt. Liikkuminen ei jäänyt edes juhannuksen aikana. Hiljaiset kadut ja upea ilma motivoi liikkumaan.
Henkilökohtaisella puolella tämä juhannus oli ehkä elämäni paras.
Hiljaa hyvä tulee. Olo on onnellinen :)

Huomenna puntariin.Katsotaan mihin suuntaan lukemat menevät. Jännittää.

Häpeällisiä tunnustuksia juhannuksen alla

2010-06-24T13:48:00.003+03:00

Oletteko koskaan katsoneet ihmisen ulkomuotoa ja tuntenut sääliä tai jopa kuvotusta?
Itse olen katsonut ihmisten ulkomuotoja ja -näköä mutten ole tuntenut sen ihmeellisempää. Tänään yllätin itseni miettien työkaverin ulkomuotoa. Kyseessä on lähes kuuskymppinen rouva, jota parhaiten kuvaavat sanat ovat pieni, pyöreä ja punainen. Harvoin tunnen sääliä toista ihmistä kohtaa, mutta kun hän vaappui ruokapöytään puuskuttaen... huh. Omaksi kauhukseni huomasin miettiväni, että mitähän tuon ihmisen elämä on ja tunsin sääliä. Tiedän, että sääli on viimeinen asia, jota ihmiset kaipaavat, siksi keskityinkin salattiini ja painon katseeni alas.

Enhän minä itsekään mikään hoikka ole, laihasta puhumattakaan. Minulla on ylipainoa vielä 15kiloa enkä ole ylpeä siitä. Ehkäpä siksi tuntuukin pahalta, että mielessäni kauhistelen ihmisen olotilaa. Luojan kiitos tajusin oman tilanteeni ennen kuin on liian myöhäistä. En halua vaappua ja puuskuttaa kun nousen rappusia tai kun käyn lenkillä. Kuinka onnekas olenkaan- olen saanut itsestäni niin paljon irti, että olen tehnyt lihavuudelleni jotain.
En todellakaan halua, että minua katsotaan säälien!

Häpeän ajatuksiani. Onneksi en ole kertonut niistä muille, kuin teille hyvät lukijani. Minulla ei ole varaa arvostella muiden ruokavalioita, olenpa kuinka tahansa oppinut asioita ja laihtunut. SILTI.
Se avautumisesta.

Oikein mukavaa juhannusta. Nauttikaa elämästä, kohtuudella. :)

Jumi osa 1: VOITETTU!

2010-06-21T13:35:00.001+03:00

Hahaa! Arvasin! Pientä potkua vaan niin hyvä tulee ja jumi lähtee helpottamaan. Pieni asia, mutta haluan vaa´an näyttävän enintään 96 ja jotain. Pudotusta jumissa siis vain 600g mutta tyytyväisenä myhäilen. Suunta on oikea. Vielä kun saisin lisää maagisia numeroita -kahdeksalla alkavasta numerosta olisin erittäin tyytyväinen :)

Aamulla satoi ja olin laiska otin linja-autokyydin töihin. Ruokatunnilla kipaisin kauppaan ostamaan salaattitarpeita. Nams. Rouskuvaa salaatti ja avomaankurkkuja. Pala Taivasta <3

Tällä kertaa pikapostaus, illemmalla ehkä lisää.
Nauttikaa tästä päivästä, satoi tai paistoi :)

Kuninkaallisia häitä

2010-06-19T09:54:00.001+03:00

Naapurimaassa juhlitaan tänään kuninkaallisia häitä. Kaksi rakastavaista saavat toisensa.
Aion parkeerata itseni sohvalle, katsoa rakkauden juhlaa ja ihastella pukuja.
Kuninkaalliset ovat kuin satuolentoja - kauniita, upea vartaloisia, täydellisiä.
Vaikka ei kuninkaallisista häämenoista välittäisi, voi aina ihastella ihania vartaloita!

Uuteen laskuun

2010-06-17T11:34:00.000+03:00

Aurinko paistaa ja pyöräily maistuu entistä paremmalla. Valehtelisin jos kertoisin ajaneeni pyörällä tämän viikon sateissa. Myönnän, että minua laiskotti ja lähdin bussilla töihin.
Tänään heitin tekosyyt romokoppaan ja nousin satulaan. Kuinka ihanaa pyöräily olikaan!? Tuntuu, että kunto on noussut kohisten ja mieliala sen mukana. Pyöräily on ihanaa <3

Paino jumittaa samoja lukemia. Inhottaa ja ottaa päähän. Päätin, että kokeilen yhtä temppua (vaikka eihän se temppu ole vaan ruokavaliomuutos) ja katsotaan lähteekö sitten tapahtumaan mitään.
Häät lähestyvät uhkaavasti ja kaipaan laihtumisen tuomaa piristystä. Järeät keinot käyttöön Painon lasku alkakoon! :)

Aurinkoista päivää!

Takaisin tavoitteelliseen elämään

2010-06-14T12:05:00.000+03:00

Aamupaino edelleen samoissa lukemissa: 97.2kg. *liuta kirosanoja ja pettymyksen huokailuja*
Harmittaa, vietävästi!
Päätin, että tänään aloitan taas tavoitteellisen laihdutuksen. Tuntuu, että viime ajat olen mennyt kuin tuuliajolla, ehkäpä se selittää ettei painossa ole tapahtunut muutoksia.

Ystävän häihin on kuukausi ja EROJUHLIIN (kyllä, aion juhlistaa avioeroani) kaksi kuukautta. Haluaisin kovasti ehtiä saada muutoksia ystiksen häihin mennessä ja yritys on kova. Erojuhliin mennossa haluan, että paino on 80 alalukemissa! Siinäpä tavoitetta siis.

Todettakoon samaan hengenvetoon, että vaikkei painossa ole tapahtunut muutosta on kaventumista havaittavissa. Ostin noin kuukausi sitten housut, jotka ostohetkellä olivat vyötäröltä kireät - viime viikolla samaiset housut sujahtivat jalkaan vaivatta. Pieniä positiivisia asioita :)

Lopuksi haluan toivottaa tervetulleeksi uudet lukijat. Toivottavasti viihdytte Dieettitytön maailmassa :)
Mukavaa maanantaita!

-Dieettityttö

Kiitos ja kumarrus

2010-06-11T08:12:00.001+03:00

Ensin haluan kiittää kaikkia ihania lukijoita, jotka ovat kommentoineet. Kiitos! Palautteenne piristää kummasti ja antaa voimaa jatkaa eteenpäin. Kiitos ja kumarrus. Ehkäpä minä joskus uskaltaudun kaapista ulos :)

Paino jumittaa ja hermo palaa. Pari viikkoa olen jumittanut samoissa lukemissa enkä jaksa enää. Epätoivo hiipii puseroon ja vee-käyrä on noususuuntainen. Ärsyttää niin että tekisi repiä tukkaa päästä. En tiedä mitä ihmettä minun pitäisi tehdä, jotta saan painon laskemaan. Olen menossa heinäkuussa ystävien häihin ja haluan näyttää juhlissa paremmalta kuin nyt. MINÄ HALUAN. (Tähän kohtaan voitte kuvitella kuinka poljen jalkaa).

Ajattelin, että kokeilen auttaisiko juoksun (luetaan hölkkä) aloittaminen painojumin kanssa. Ehkäpä liikuntani on ollut liian yksipuolista ja kroppa "tottunut". Taidanpa tarkistaa vielä ruokavalion ja karsin sieltä ylimääräisiä naposteluja pois.
Sanokaa mikä muu auttaa?

Ennen-jälkeen

2010-06-09T12:48:00.003+03:00

Kuten lupasin, otin itsestäni vertailukuvan ennen kuvan kaveriksi. Pahoittelen kuvien laatua..Itse itsestä ottamat kuvat ovat mitä ovat..
Laitanpa vielä eilisenkin kuvan vierelle niin saatte vertailla rauhassa..

Eli joulukuun kuvassa kiloja 110ja risat ja uusissa "puolivälikuvissa" n.96kg Eli 15 kiloa kevyempänä.. Tosin ryhtikin on parantunut mikä vaikuttaa positiivisesti.
Ja muuten nuo vaaleat housut ostin tammikuussa, jolloin ne olivat PINKEÄT! ja nyt ilman vyötä putoavat päältä.

Kysymykseen vastauksena, olen Etelä-Karjalasta. =)

Kaapin ovi raollaan

2010-06-08T12:56:00.000+03:00

Päätin etten tule kaapista ulos, kokonaan. Varpaita heiluttelen oven ulkopuolella ja kokeilen miltä elämä maistuu näin. Kuinka tämä varpaiden heiluttelu toteutuu? Noh ajattelin, että laitan kuvan itsestäni. Niin raakean brutaalin kuin löydän. (aka kamalimman kuva ikinä)
Yleensä vältän kameroita kuin ruttoa, kasvokuvia vielä annan itsestäni ottaa, mutta kokovartalo kuvat ovat pannassa. Kuinka ollakkaan viime vuoden pikkujouluissa minut ikuistettiin huomaattani. Ja kuva on senmukainen. Tiedän olleeni ISO ja LIHAVA enkä yritä selitellä mutta huono ryhti ja huono vartalon hallinta tuo kiloja VALTAVASTI lisää.. Eikä tuo kuvakulma ole edullinen kellekään!

Kuvahirvityksen olen muokannut niin etteivät kasvot näy.. (niitä varpaita siis heiluttelen ovenraosta)
Tiedän näyttäväni kuvassa niin raskaanaolevalta, ei.. LÄSKIÄ SE ON!! Ihan kaikki.
Valitettavasti minulla ei ole vertailukuvaa itsestäni, mutta lupaan ottaa päivitetyn kuvan itsestäni. Ehkäpä joskus uskaltaudun kaapista ulos..

Kyllä melkein itku pääsee kun tuota kuvaa katsoo :( Voin vain lohduttaa itseäni tiedolla etten enää näytä tuolta.. Maha on kutistunut kovasti eikä RIIPU ja ROIKU kuten kuvassa.. Positiivista?

Joulukuussa 2009

Kaapissa vai ulos?

2010-06-04T20:13:00.001+03:00

Olen pidempään lukenut muutamia laihdutusblogeja ja he kirjoittajina ovat tulleet kaapista ulos. (Nostan hattua heille rohkeudesta) Olen pitkään ajatellut, josko minäkin jossain välissä paljastaisin itseni, "tulisin kaapista ulos". Toistaiseksi olen viihtynyt kaapissa. Pelkuruutta? Ehkäpä. Joten kertokaapa rakkaat lukijat, kiinnostaako teitä kuka minä olen? Haluatteko tietää minusta lisää?

Miksei ruoka maistu ruualta?

2010-06-03T17:54:00.001+03:00

Mä en ymmärrä miksei mulle maistu ruoka. Lounaalla salaatti menee hyvin alas, mutta illalla ei ruoka maistu. Kauraleipää ja possunleikkelettä, yök. Koira sai osuutensa. Italiansalaatti upposi jnk verran, vaikka majoneesi onkin kamalaa. Ja suuhun jää huono maku. YÖK. En ymmärrä mikä ihme minuun on taas mennyt kun ei vaan maistu.

Tänään tajusin, että nykyisessä kodissa en ole syönyt naudan/sianlihaa lainkaan. Kanaruokamäärät mahtuvat yhteen käteen. Ei maistu. Hitto. Onneksi on kala: lohi ja tonnikala. Nekin tulevat kohta korvista.

Hmm. olisikohan tämä vain laihdutuksen yksi vaihe? Luultavasti. Toivottavasti.

Tervetuloa uudet lukijat, toivottavasti viihdytte.