Elämää maha sylissä

Eräpäivään kuusi viikkoa! Mihin tämä aika on mennyt? Tuntuu uskomattomalta, että enää kuusi (kahdeksan) viikkoa ja meidän perheemme kasvaa. Tosin minun puolestani pikkuinen tyyppimme voisi tulla jo hieman aikaisemmin.

Kuten arvaattekin, maha on iso ja tuntuu olevan tiellä koko ajan. Esimerkiksi en voi istua enää tavallisesti "suorassa". Istun siis hieman takakenossa tai istuessani suorassa jalkoja tulee avata (jotta tämä jättämaha mahtuu syliin). Liikunta on osana elämääni, erityisesti kävely. Vaikkakin ylämäet ovat hankalia hengästymisen vuoksi. En olisi uskonut, että vauva vaikuttaa ylämäkikävelyyn niin paljon. Henki ei vaan riitä! Uni on pätkittäistä -kuulemma harjoittelua tulevaa varten..

Elämäni voi kuullostaa vaikealta, mutta ei se oikeastaan ole. Kipuja ei ole ja olo on kokonaisuudessaan hyvä. Olo on seesteinen ja tyyni. Mieliala odottavainen ja jollainlailla malttamaton. "Tulisi jo".

Oletteko ajatelleet, että kohta alkaa joulukuu? Joko joululahjat on ostettu? Itse meinasin ostaa joululahjat tämän kuun aikana, jos vaikka lähtö tulee ajoissa, niin on sitten kaikki valmista.

Ihanaa marraskuuta. Älkää masentuko pimeydestä.