Kasvavaa vatsaani voisin kuvata kauniin pyöreäksi. Minua ei enää (vielä) ahdista pyöristyneet muotoni. Itse asiassa rakastan vatsaani (ja erityisesti sen uumenissa kasvavaa pientä elämää). Noin kolmen kuukauden päästä on H-hetki käsillä. Voin vain kuvitella kuinka paljon tulen pyöristymään vielä.. puuh. Päivä kerrallaan. Toistaiseksi nautin tästä kaikesta (PAITSI liitoskivuista jotka ovat kiusanneet minua viime viikkoina).
Huomenna olisi vuorossa sokerirasitus. Voi kuvotus jo etukäteen. Asiasta tietämättömille kerrottakoon, että rasitusta edeltää 12tunnin paasto. Ensin otetaan paastoverensokeri, sitten juodaan taskulämmintä sokerilientä (liian paljon). Tunnin ja kahden tunnin päästä otetaan sitten uudet kokeet, joista katsotaan ovatko arvot normaalit vai onko poikkeamia.
Myönnettäköön, mietin osallistunko tuohon kidutukseen olleenkaan. (Raskausaikana syömisessä on korostunut säännöllisyys ja ruuan kunnollisuus. Makeat, erityisesti suuren määrät makeaa saavat minut pahoinvoivaksi. Aamupalasta on tullut tapa ja elinehto.) Kuinka selviän huomisesta? Se selviää huomenna.
Taidan hörpätä vielä hieman teetä ja sitten suunnata ulos. On niin kaunis ilmakin :)
Ihanaa sunnuntaita!
Onnea kovasti perheenlisäyksestä :)
VastaaPoistaMiten voit? :)
VastaaPoista