Uusi vuosi ja uudet lukemat

Teittekö vuodenvaihteessa lupauksia uudelle vuodelle? Minä tein. Tein itseasiassa kolme. Yksi liittyi painoon muut muuhun elämään. Mitä luulette, kuinkakohan moni tekee vuodenvaihtuessa sen ikuisen lupauksen laihtua tai aloittaa säännöllisen liikunnan? Itse veikkaan, että aika moni..Erityisesti naiset ovat tässä lupauksessa experttejä.

Mitä omaan projektiini tulee, niin imettäessähän ei saa laihduttaa. Miksikö? Ettei maidontuotanto ala hiipumaan. Itse haluan ensisijaisesti ruokkia lastani ja sitten vasta tulevat painoasiat. 

Sanotaan, että imetys laihduttaa. Pitihän tämä käydä toteamassa puntarilla. Kerrottakoon vielä, että kaksi päivää ennen synnytystä poliklinikalla painoa oli 115kg (huh!) Toisena päivänä synnytyksestä painoa oli 112kg (ja kauheat turvotukset! Oikeasti mulla ei ollut nilkkoja kun nestettä oli kertynyt niin paljon..) Tänä aamuna, lähes kaksi viikkoa synnytyksestä, painoa oli pudonnut yli 10 kiloa. Ja tämä kaikki tekemättä mitään.

Odotan kovin, että pääsemme pikkuisen ja koiran kanssa ulkoilemaan päivittäin (jos pakkanen sallii). Joskohan tuo mahakin siitä palautuisi normaaliin kokoonsa -vaikka eihän se paha ole nytkään :D

Tälläistä tänne meille. Mitä teidän uuteen vuoteenne kuuluu?

Ikimuistoisin joulu

Pikaisesti päivitän tänne ihanimman uutisen:
Tyttäremme näki päivänvalon joulupäivänä. Parhain joulu ja parhain joululahja ikinä. Olen maailman onnellisin ihminen.


Pienokaisen syntymän myötä, blogi palaa painonhallinan ja laihdutuksen piiriin. Tosin vasta ensi vuonna.

Meillä vuodenvaihde vaihtuu rauhallisissa merkeissä. Hyvää uutta vuotta 2012!

Inhokista Suosikki

En ole pitkään aikaan postannut ruoasta. Nyt on sen aika!
Aikaisemmin (lue ennen tätä vuotta) en pitänyt parsakaalista lainkaan. En niin yhtään. Mielestäni se haisi pahalle ja maistui vielä pahammalle. En ymmärtänyt äitiäni lainkaan kun hän söi kyseistä kasvista hyvällä ruokahalulla.
Inhokseni parsakaalia löytyi lähes kaikista kasvissekoituksista. Miksi, oi miksi?

Kuluvana vuonna rakas avokkini sai minut kuitenkin uusiin aatoksiin parsakaalin suhteen. Höyryttämällä parsan rakenne kestää hyvänä, kauniina. Keittämällä tulee vetistä ja lytistynyttä. Maista nyt, hän maanitteli. Minä kiltisti maistoin. Ja sille tielle jäin. (Tosin keitetty parsakaali on edelleen vetistä ja lytistynyttä, ei-niin-hyvää).


Inhokista on tullut suosikki. Höyrytettyä parsakaalia (ja muitakin kasviksia jos siltä tuntuu) ja uunissa haudutettua vaaleaa kalaa. Kevyttä, mutta kuitenkin täyttävää. Parasta!

Elämää maha sylissä

Eräpäivään kuusi viikkoa! Mihin tämä aika on mennyt? Tuntuu uskomattomalta, että enää kuusi (kahdeksan) viikkoa ja meidän perheemme kasvaa. Tosin minun puolestani pikkuinen tyyppimme voisi tulla jo hieman aikaisemmin.

Kuten arvaattekin, maha on iso ja tuntuu olevan tiellä koko ajan. Esimerkiksi en voi istua enää tavallisesti "suorassa". Istun siis hieman takakenossa tai istuessani suorassa jalkoja tulee avata (jotta tämä jättämaha mahtuu syliin). Liikunta on osana elämääni, erityisesti kävely. Vaikkakin ylämäet ovat hankalia hengästymisen vuoksi. En olisi uskonut, että vauva vaikuttaa ylämäkikävelyyn niin paljon. Henki ei vaan riitä! Uni on pätkittäistä -kuulemma harjoittelua tulevaa varten..

Elämäni voi kuullostaa vaikealta, mutta ei se oikeastaan ole. Kipuja ei ole ja olo on kokonaisuudessaan hyvä. Olo on seesteinen ja tyyni. Mieliala odottavainen ja jollainlailla malttamaton. "Tulisi jo".

Oletteko ajatelleet, että kohta alkaa joulukuu? Joko joululahjat on ostettu? Itse meinasin ostaa joululahjat tämän kuun aikana, jos vaikka lähtö tulee ajoissa, niin on sitten kaikki valmista.

Ihanaa marraskuuta. Älkää masentuko pimeydestä.

Pyöreitä muotoja

Kasvavaa vatsaani voisin kuvata kauniin pyöreäksi. Minua ei enää (vielä) ahdista pyöristyneet muotoni. Itse asiassa rakastan vatsaani (ja erityisesti sen uumenissa kasvavaa pientä elämää). Noin kolmen kuukauden päästä on H-hetki käsillä. Voin vain kuvitella kuinka paljon tulen pyöristymään vielä.. puuh. Päivä kerrallaan. Toistaiseksi nautin tästä kaikesta (PAITSI liitoskivuista jotka ovat kiusanneet minua viime viikkoina).

Huomenna olisi vuorossa sokerirasitus. Voi kuvotus jo etukäteen. Asiasta tietämättömille kerrottakoon, että rasitusta edeltää 12tunnin paasto. Ensin otetaan paastoverensokeri, sitten juodaan taskulämmintä sokerilientä (liian paljon). Tunnin ja kahden tunnin päästä otetaan sitten uudet kokeet, joista katsotaan ovatko arvot normaalit vai onko poikkeamia.
Myönnettäköön, mietin osallistunko tuohon kidutukseen olleenkaan. (Raskausaikana syömisessä on korostunut säännöllisyys ja ruuan kunnollisuus. Makeat, erityisesti suuren määrät makeaa saavat minut pahoinvoivaksi. Aamupalasta on tullut tapa ja elinehto.) Kuinka selviän huomisesta? Se selviää huomenna.

Taidan hörpätä vielä hieman teetä ja sitten suunnata ulos. On niin kaunis ilmakin :)

Ihanaa sunnuntaita!

Painokauhistelua

Maanantaina kävimme terveydenhoitajan riemuiksi miehen kanssa kahdestaan neuvolassa.
Kaikki mittaukset ja arvot olivat kohdallaan eikä suurempi ihmetyksiä ollut.

Neuvolan jälkeen jäin kuitenkin miettimään painoani. Raskauteni ollessa 23.viikolla painoni on noussut 5kiloa.
Liikaa? kyllä, jos kokonaistavoitteena on 7-10kg painonnousu.
Otinkin tänään yhteyttä terveydenhoitajaan ja itkua vääntäen kerroin haluani ylimääräiselle käynnille.
En halua, että paino nousee raskauden aikana liikaa, enkä halua vauvan kasvavan jättiläiseksi.

Muutaman viikon päästä siis ylimääräiselle käynnille. Sitä ennen pitää skarpata ruokailuissa ja liikunnoissa tosissaan. Nyt on aika toimia!

Onnellinen lomalainen

Ensimmäisen palkallisen kesäloman viides päivä. Olen nauttinut lomastani, enemmäin kuin mistään vapaasta aiemmin.

Tämä päivä alkoi reippaalla aamulenkillä koiran kanssa (kiitos viileähkön sään). Päivä alkoi niin erilailla kun viitsin kerätä ajoissa ja lähteä ulos. Koirakin tykkäsi <3

Masu kasvaa ja hiljalleen ulkopuolisetkin huomaavat "tilani". Uskomatonta, että puoliväli on jo koittanut! Mihin tämä aika on mennyt. Tuntuu uskomattomalta, että ehkä jo tämän vuoden puolella meillä on vauva. Viimeistään alkuvuonna sitten. 

Monet ystävät ovat kauhistelleet tilannettamme (ja arvostelleetkin). Tuntuu pahalta ettei meidän ratkaisuihimme luoteta. Erityisesti ystävien suusta arvostelun sanat tuntuvat todella pahalta. Itselläni ei tulisi mieleeni arvostella toisten ratkaisuja, saati arvostella parisuhteen ja perheen perustamis-ratkaisuja. Ehkäpä siksi arvostelu tuntuukin käsittämättömältä..

Pahoittelut sekavasta tekstistä.. Ajatukset ovat jumissa :D Poistin toistaiseksi painotiedot sivupalkista, palataan niihin sitten ajallaan. (puoliväliin on muuten paino noussut 3kg! Iik!)


Mukavaa viikonloppua kaikille!